6.8.2008
KAKSI KUUKAUTTA VIERÄHTI KEPPIEN KANSSA

Reilu 9 viikkoa on kulunut siitä, kun akillekseni korjattiin kiinni kantapäähän Sakari Oravan toimesta. Viime viikon perjantaihin eteneminen sujui joko keppien kanssa tai kotona terveellä jalalla hyppien. Siitä lähtien olen opetellut kävelemään. Maanantaina kävin Oravan luona tarkastuksessa ja tilanne näyttää varsin hyvältä. Vaikka akilles on saanut jo kohtuullisen liikkuvuuden takaisin, se on pitkälti vielä lankojen varassa. Nyt voi kuitenkin aloittaa tehokkaamman kuntoutuksen, vaikka kävelyssä on aluksi jo kuntoutusta kerrakseen. Vastuskumilla olen treenannut kohta kolme viikkoa, mikä varmasti on parantanut nilkan tilannetta ja tuonut pohkeeseenkin jotain riu'un tilalle. Vesijuoksua, pyöräilyä ja jumppaa sekä lyhyitä kävelypätkiä on tämän kuukauden ohjelmassa. Voimakkaita venytyksiä pitää välttää vielä kuukausi ja juoksutaukoa on toinen mokoma. Rankin vaihe on kuitenkin selvitetty, ja oikeastaan aika on mennyt ihan joutuin Suunnistusopasta väsätessä. Kuukauden päästä alkanee osa-aikatyö, kunhan kuviot selviävät. Elämä näyttää ihan valoisalta ja juostakin ehkä joutuu vielä, ja kenties jopa suunnistaa ensi keväänä...;)

Olen asettanut ensi kaudeksi suunnistukseen vain yhden tavoitteen: haluan nauttia suunnistuksesta. Olen päättänyt, että ensi vuoden kansainväliset arvokisat jätän väliin ja reissaamme perheen kanssa vain mielestämme kivoissa suunnistustapahtumissa. Ensisijaisesti nämä tapahtumat valitsen maaston mukaan - ehkä tulee käytyä pikkukansallisissa pitkästä aikaa ja Norjassa varmaan jossain tapahtumassa sekä leirillä. Jos ensi vuonna kaikki sujuu hyvin, tavoitteena ovat Trondheimin MM-kisat 2010. Sitä varten saa harjoitella oikein kunnolla raskaissa maastoissa, joita löytyy lähempää kuin tsekkiläisiä tai unkarilaisia maastotyyppejä. Jatkossa suunnistus on minulle entistä enemmän elämäntapa ja hieno harrastus - ammattilaisuuden aika on ohi. Silti saatan ottaa lyhyempiä pätkiä homman ihan tosissaan..;)

-jani-