Hollola-rastit (14.05.2017)

Sysipa**a suoritus.

Kakkoselle väärä reitinvalinta, ei olisi saanut pudottaa alas, kolmoselle ihan liikaa varmistelua kun en tajunnut muotojen olevan niin selviä. Neloselle sentään hyvä meno päällä.

Vitoselle mennessä unohdin vissiin kaiken mitä ikinä olen suunnistuksesta oppinut. Tiesin alkuvälistä olevani viivan oikealla puolella, isoa kiveä en ikinä nähnyt vaikka olen mennyt ihan vierestä, mutta välin oikeall puolella olevan supan näin, mutta se näytti niin syvältä että luulin olevani viivan vasemmalla puolella ison supan laidassa. Sinne päätyminen tosin olisi vaatinut teleporttaustekniikkaa, mutta jotenkin sen unohti metsässä että sitä ei ole vielä keksitty. Sen jälkeen pelikaani meni totaalisesti turbiiniin ja unohdin vielä kompassin ja kartanluvunkin. Pitkään aikaan en ole tuntenut olevani niin eksyksissä kuin siinä. Lopulta totesin että länteen kun menee niin jossain välissä tulee polku vastaan ja osuinkin tuurilla rastille.

Seuraavat pari väliä v-käyrä maksimissa tolppia naputellen, just näinhän sitä oravapolkukoulussa opetataan virheen jälkeen paikkaamaan sitä tossulla...

Ysille noustessa rinteessä kunnon kramppi takareiteen, edelleen v-käyrä oli selkeästikin riittävällä tasolla kun siitä huolimatta tolpat sille ja seuraavalle välille, wtf.

Lopun alamäet olikin sitten vaikeaa kramppaavalla takareidellä.

Tossu selvästikin olisi ihan riittävästi syönnillään, mutta tuo yksi eksyminen olisi ehkä pitänyt jättää tekemättä (no shit sherlock).