Pasi Ikosen muistolle

Murtomailla.

Määränpäätä, seuraa vailla verkkaan juoksen metsämailla,
joita hanget sulaneet kauan on jo huuhdelleet.

Sammalmättäät keinuu alla, havut huojuu korkealla,
länsimyrsky puhaltaa vasten rintaa paisuaa.

Polku kiertää kukkuloita, notkoja ja kallioita,
niityt, nummet taakse jää – väleen katkee taival tää.

Ihmistä en yhtään tapaa, olen metsän poika vapaa,
taivaan linnut, tuulet vain seurakseni ainooks sain.

Juoksu tääll’ on vaivatonta, virstanmatkaa samoon
monta hiljaisuutta kuunnellen, väsymystä tunne en.

Ehkä viimein tulless’ ehtoon saavun länsituulen kehtoon,
missä myrsky vallaton nousi koitteess’ auringon.

Yrjö Jylhä