Tiellä Tiomilaan – pääsiäinen Uppsalassa
Kevään koittaessa heräävät metsä ja sen asukkaat eloon. Niin käy vuosi toisensa jälkeen myös suunnistajille, jotka eivät ole talven aikana vain nauttineet pesän lämmöstä, vaan rassanneet koneitaan jalan ja suksilla. Kauden kynnyksellä on ollut tapana käydä lahden toisella puolen katsastamassa tulevien kisojen tyyppimaastoja ja herättelemässä kroppaa ja päätä horroksesta. Niinpä Teräkin lähetti 13-henkisen iskuryhmänsä (Aki, Andrin, Gianluca, Jonas, Juha, Lasse, Petteri, Samuel, Timo, Tuukka, Ville ja Touho+Aikku) itsensä Pietarin johdolla pääsiäiseksi Uppsalaan. Tavoitteena oli tehdä laadukkaita taitoharjoituksia, etenkin lamppu päässä, ja säästyä isommilta miestappioilta.
Innokkaimmat jaksoivat odottaa ensimmäistä treeniä melkein satamaan asti, mutta myöhemmin kesällä odottavan Jukolan harjoitusmaastojen kutsu oli liikaa ja nastareiden pitoa täytyi käydä testaamassa jo Suomen puolella. Kiirastorstaihin herättiin Ruotsin aluevesillä ja laivasta suunnattiin suoraan Arlandaan, mistä viimeisetkin miehet saatiin mukaan leirivahvuuteen. Siitä matka jatkui vielä kentän pohjoispuolelle, missä odotti ensimmäinen virallinen Tiomilan harjoitusmaasto. Paljoa ei tarvinnut ketään houkutella, vaan sinivalkoiset värit katosivat metsään yksi kerrallaan intoa puhkuen. Ja kuten olettaa saattaa, into ja järki eivät yleensä samaan pakettiin kuulu. Oman osansa teki varmasti perinteinen ruotsalaistyylinen kartta. Kollektiivisen näkemyksen mukaan maastoa olisi paikoin voinut kuvata toisellakin tapaa.
Majoitus oli tällä kertaa valittu sivilisaation keskuudesta aivan Uppsalan keskustasta. Tilaa ei liikaa huoneissa ollut, mutta kyllä kuusi miestä reilun 10 neliön koppiin sopii, kun ei kenelläkään liian iso ego ole. Torstai-illan harjoituksen maastoksi oli valikoitunut Torslund,
missä päästiin koko legioonan voimin testaamaan uusia Swenorin otsalamppuja. Valoista ei touhu jäänyt ainakaan kiinni, vaikka pieniä piruetteja nähtiin yhden jos toisenkin toimesta.
Pitkäperjantai valkeni kauniina ja päivän ensimmäinen harjoitus päästiin juoksemaan keväisessä auringonpaisteessa OK Linnén seuramajalta Nåstenin maastossa. Ohjelmassa oli maukas treeni hienossa maastossa käyräkartalla. Edellispäivän tunnustelun jäljiltä tekeminen alkoi taas olla hallitumpaa koko porukalla, minkä myötä oli hyvä suunnata katseet jo illan ”yökisaan”. Järjestelyistä vastasi Järlan miehistö ja viivalla oli suunnistajia Terän ja Järlan lisäksi OK Linnéstä, Kalevan Rastista ja Paimion Rastista. Yhteensä matkaan lähti 45 miestä minuutin lähtövälillä ja nopeimmin 9,8 km radan selvitti Järlan kova yömies Olle Boström.
Pitkäperjantai oli vaatinut veronsa ja lauantaihin lähdettiin miesvahvuuden heikennyttyä yhdellä. Uppsalan yliopistollisen sairaalan hoitohenkilökunnan osaaminen tuli kuitenkin todettua hyväksi ja lämminhenkiseksi. Loppukatraalla oli ohjelmassa nautiskelua Lunsenin vaativissa maastoissa. Kyseinen ympäristö tarjoaa taidollisia haasteita, vaikka vauhti ei tapissaan olisikaan. Tällainen aivojumppa sopi mainiosti herättelyksi illan yhteislähtöyötä varten, missä mukana olivat myös Paimion miehet. Oman mausteensa treeniin toivat hajontalenkit käyräkartalla. Yksikään juoksija ei tiettävästi selvinnyt ilman virheitä ja lopulta voitto lipesi PR:lle viimeisillä rasteilla. Jatkossa pidetään huoli, ettei vastaavia työtapaturmia pääse tapahtumaan.
Pääsiäispäivän aamuna oli nähtävissä, mihin nuorten ja vanhojen miesten raja asettuu. Nuoriso suuntasi Thierryn suunnittelemaan multitekniikkatreeniin ja kokeneemmat palauttelivat leirin rasituksia kevyemmissä merkeissä. Taitoharjoitus osoittautui juuri niin vaikeaksi kuin etukäteen oli arvioitu: hyvä muistutus siitä, että aina voi kehittyä paremmaksi. Päivä kului varsin nopeasti harjoitusten GPS-seurantoja analysoidessa. Etenkin tässä vaiheessa kautta jälkipuintien rooli on tärkeässä osassa, kun toistoja on talven jäljiltä päästy tekemään vasta rajallisesti. Nuorten miesten tarinoiden innoittamana pari kokeneemman kaluston miestä lähti vielä yömetsään. Kovan yömiehen maineen vuosien varrella kartuttanut Joensuun Timo päätti jopa kokeilla Thierryn baanaa lampun valossa. Miehen omat kertomukset harjoituksesta maalailivat kuvaa absoluuttisesta dominoinnista, mutta todistajien puuttuessa näitä ei voida vahvistaa.
Toinen pääsiäispäivä tarjosi tyydytystä kovimpaan kilpailunnälkään. Valtaosa miehistöstä suuntasi Lidingön järjestämään keskimatkan otatukseen, loput jäivät nauttimaan Lunsenista. Kilpailun lähtölista oli varsin suomalaispainotteinen ja niin oli myös tuloslistan alkuosa. Joskus on ruotsalaisia karttoja arvosteltu yleistämisestä, mutta tällä kertaa oli pikkumuotojen mukana menneet myös pohjoisnuolet kartasta. Liekö tuolla ollut kuitenkaan kovin suurta vaikutusta lopputuloksiin kärjen osalta. Mainittakoon vielä, että Terälle tuli menestystä H40-sarjassa seuran puheenjohtajan toimesta. Tämä siitäkin huolimatta, että Pietari ehti leirin aikana kolmesti kieltää treenanneensa talven mittaan.
Leirin suurin koukku nähtiin kuitenkin vasta kaikkien harjoitusten ja kisojen jälkeen. Miesten vaihtoon rynninyt kilpailuletka kadotti itsensä Tukholman liittymissä ja tunneleissa saaden uudelleen kiinni vasta Tukholman tuolta puolen. Puolen tunnin kuprun jälkeen satamaan saavuttiin kuitenkin turvallisesti takakautta ja puomilla jännittänyt porukka sai huokaista helpotuksesta, ettei Viking Linen yhteislähtö ehtinyt saada starttilupaa.
Pääsiäisleiri toimi hyvänä alkuna kaudelle ja tasoa päästiin vertamaan myös Ruotsin kärkinimiin. Kunhan loputkin talven karstat saadaan irrotettua koneista, eron pitäisi olla kurottu kiinni 9.-10.5. juostavaan Tiomilaan mennessä. Kotimainen kilpailukausikin on saatu käyntiin ja Terän miehistön edesottamuksia kannattaa seurata tulevina viikonloppuina Ankkuri- ja Siljarasteilla sekä FinnSpringissä. Ja mikäli haluaa pysyä alati ajan hermolla, kannattaa seurata Vaajakosken Terää Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
Leirin tunnelmiin pääsee vielä käsiksi Touhon ottamien kuvien kautta: http://vaajte.kuvat.fi
