Reippaasti pimeän puolella

Tappikurkon loppulöylyt

 

Kurkokansan kurvattua pois Urrianperän puskista, lähtivät pihkatappien vähemmän terävät mutta nopsajalkaiset keräilemään rasteja Murtovuoresta. Vaikka mäki olikin kurkokansan ristiin rastiin lanaama tuotti muutama rasti näille suunnistusmestareille edelleenkin vaikeuksia. Niin pitikin! Rastipisteiden valinnassa ja lippujen piiloittelussa ei annettu talven tai pimeän vaikuttaa tippaakaan- jos ne oli vaikeita päivälläkin niin saadaan varmasti jyvät eroteltua akanoista kun kokeillaan löytää niitä yöllä. Yleisesti ratojen ajatus oli antaa letkojen muodostua, mutta rankaista sitten runsaalla määrällä hajontarasteja.

Kartat: K, G, S, H.
Tässä myös hajonnat ja kaikki rastit.

Oikoluetut tulokset ja väliajat.

Toivomus toki oli että kisa pysyy kovana ja vaihtelevana koko ajan kun paremmatkin suunnistajat pummailevat. Keskustelujen ja näkemämme perustella näin myös kävi. Muutama hajontarastisankari vei homman niin pitkälle että melkein jokainen hajontarasti oli kierretty ennen oikeaa. Toki viesti- tai epäreilujen hajontojen lisäksi tarjottiin sitä perinteistä reisihajontaa: Kurkot juoksutettiin huitsan kuuseen saakka ensimmäiselle rastille ja gubbeja ryynäytettiin heti kättelyssä Murtovuoren ylitse. Hartaana toivomuksena oli että tossu alkaisi painamaan, letkat venymään ja virheitä syntymään. Näin saataisiin ehkä vuoden 2016 kurkocupille arvoisensa loppu.

Niin tai näin, Pihkatapit kiittävät ja kumartavat!

Ps. Pyrylle kiitos tietoteknisestä tuesta.
Löytötavaraa: Löfflerin takki lähtöpaikalta ja rukan pipo (kyselyt: 040 721 4852, Tarmo)

 

Kurko-Pokaalit

 

Tällaiset veijarit odottavat ottajaansa torstai-iltana Petäjäveden takametsissä, tule ja hae omasi!

Yksitoista hienoa kisaa on jo takana, ja kaikki pysteihin kaiverrettavat nimet ovat ratkenneet – vain Tuulia Vibergin voitto kurkottarissa on lopullista sinettiä vailla. Kurkoissa Lauri Oikarinen uusii yhdeksän vuoden takaisen cup-voittonsa, gubeissa Heikki Kettunen otti jo kolmannen perättäisen kiinnityksen tiukoista ahdisteluista huolimatta ja nassikoissa Samuli Peltola suorastaan murskasi vastustajansa. Ensimmäinen supergubbe tulee olemaan Matti Virtanen.

Tämä kaikki on jo selvää, mutta Murtovuoren kuninkuus on vielä täysin auki.
Nyt joukolla kärsimään!

 

Tappiin asti!

 

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Vuoden 2016 viimeinen Kurko-cup – Tappikurko – tarjoaa jouluherkkua ennakkoon. Neitseellinen Kurko-maasto, Petäjäveden Murtovuori, murtaa vahvimmankin suunnistusikonin selkärangan. Peesaajat gosahtavat viimeistään ykkösellä, kärki sekoaa muuten vaan. Rinnetyöskentely ja käyränlukutaito ovat ratkaisevassa asemassa tai sitten eivät. Päätäkin tarvitaan.
Karttaa ei ole vihreällä pilattu, joskin monin paikoin aluspuusto on sen verran tiheää, että nöyryys ja kompassi ovat valttia. Alueella on paljon metsäkoneen uria, joita ei ole merkitty karttaan. Haastetta lisää ammattitaidoton ja kokematon ratamestariporukka, joka ei tunne karttamerkkejä eikä hyvän ratamestarityöskentelyn alkeita. Yleensä rastiliput ovat kuitenkin melko lähellä rastiympyröitä. Kiteytettynä ratamestarityöskentelyn filosofia on se, että sitä ei ole. Onnea matkaa ja katsotaan ketkä palaavat. Jouluksi kotiin!

Kuvassa jouluinen kisakeskus, taustalla häämöttää Murtovuori.

 

Murtovuoren pohjoisrinteellä saattaa jo olla lunta, mikä näkyy kartassa valkoisena.

Opastus: Tien 604 ja Urriantien risteyksestä sekä Urriantien ja Lautasalontien risteyksestä.

Radat: Hieman normaalia lyhyemmät lumitilanteen, noususumman ja maaston vaativuuden takia.
Lähtö: 18.00 kisakeskuksesta.
Paikoitus: Lähellä, noin 488,15 m.
Maali: On.
Maasto: Boreaalista havumetsää.
Hajonnat: On. Menetelmästä ei tietoa, mutta epäreiluja ainakin.
Kartta: Pyritään järjestämään, A4.
Karttamuovi: Tuo kotoa tai lainaa kaverilta.
Muuta: Omat kengät mukaan.

 

Ratapituudet:
Kurko: 5.8 km
Gubbe 4.4 km
Super Gubbe 3.5 km
Helppo Eämä: 2.2 km

 

Selän pesu

 

Selkä-Kurko saatiin lopulta onnellisesti päätökseen. Ajanotto meinasi tehdä kunnon källit, kun maaliin saapuneille kilpailijoille rupesi napsahtelemaan epämääräisiä aikoja emitin nollauksen mukaisesti. Ilmeisesti startissa menohaluja uhkuneen porukan irtipäästäminen itse asiaan kesti liian kauan. Onneksi ajanottoguru Pyry purki pajallaan Eresultsin bitit levälleen ja leipoi niistä aivan selkokielisen ja uskottavan tuloslistan. Isot kiitokset siis Pyrylle.

Tulokset ja Väliajat.

 

Paikalle saapui 59 hengen Kurkokansa antamaan valaistusta Leivonmäen kansallispuistoon. Hienoinen lumikerros ja ratametsurin kartalta poistamat tiet ja polut eivät menoa haitanneet vaan kisa oli vauhdikkaasti ohitse alle puoleentoista tuntiin. Kurkoissa itsenäisyyspäivän vastaanoton parketilla onnistuneen alkuvalmistelun tehnyt Nandi näytti kaapin paikan tiukassa kisassa Tonin kanssa. Gubbesarjassa Kettusen Heikki otti tiukan loppukirivoiton Kurkon mr Grand Old Man Jonesista. Supergubbeja dominoi syksyn uusi osakisavoittaja Tuomisen Ilkka. Helpon elämän kaksintaistelu kääntyi Rantalan Kaille.

Videot lähdöstä ja maaliin saapujista.

 

Kartat: K, G, S, H.

Selkä-Kurkon organisaatio kiittää ja kumartaa. Toivottavasti tavataan samoissa merkeissä myös ensi syksynä.

 

Selkä-Kurko ennakko

 

Selkäkurkossa lähdetään etsimään rasteja lähes lumettomassa maastossa. Järjestäjät ovat etsineet selänpohjan maastosta nautittavimman paikan kurkoilla lumikelissä; paikka on Kirveslammen suunnalla.

Ohessa kuva, josta voi tarkistaa päivän lumitilanteen – no kuva voi olla muutan päivän vanha, mutta ei kai se mitään…

20161208_selkaa

Opastus tapahtumapaikalle alkaa nelostien varresta, Leivonmäen kohdalta, josta matkaa kurkopaikalle on noin 5 kilometriä. Muitakin teitä saa käyttää jos osaa paikalle.

 

Radat:
Kurko n.7km
Gubbe n.5km
Super n.4km
Helppo n.3km

Lähtö: 18.30 Lähdetään siirtymään johdetusti lähtöalueelle, noin 1 km.
Maali: Omaan tahtiin. Parkkialueen lähettyvillä.
Maasto: Kurkohistorian nopeakulkuisimmasta päästä, ellei jopa nopein. Lumi voi hidastaa, pusikko ei.
Hajonnat: On, menetelmä: lumipallo.
Kartta: On, A4
Karttamuovi: Tuo itse omasi

Vielä yksi varoitus: Kukaan ei sitten mene lampien tai järvien jäälle; ne on vähän ohuita. Jos haluaa itsensä kastella, kehotan menemään ojien jäille; sieltä pääsee pois omin avuin. Tältä näyttäisi maasto, jos olisi lunta.

20161208_selkab

Tervetuloa poluttomaan kansallispuistoon, Joutsan Leivonmäelle!

 

AIDSin jälkitaudit

AIDS-kurko alkoi pienellä alkuhämmennyksellä. Järjestäjien löytäessä navigaattorilla kilpailukeskukseen ensimmäistä kertaa noin tuntia ennen starttia, ovat ensimmäiset kilpailijat jo paikalla. Paikalle on odottamatta saapunut myös suunnistajan kauppa. Ahtaalta vaikuttava kilpailukeskus lisää huurteen paksuutta toimitsijoiden autojen ikkunoissa; Parempaakaan paikkaa ei lähistöllä näytä olevan tarjolla joten näillä mennään. Toimitsijat ja kauppiaat rakentavat kilpailukeskusksen käden käänteessä. Paikalle vaivautuu tällä kertaa vain n. 50 autokuntaa joten autot saadaan onneksi alueelle mahtumaan. Maakuntalehden paikalle saapuessa kaikki näyttää jo paremmalle. Järjestäjien keskuudessa vallitsee epätietoisuus kuka on kilpailunjohtaja- tarvitaanko sellaista. Vastuu leijuu ilmassa kuin sumu pakkasillassa, odottaen auringonnousua.

Ratasuunnittelu on tilattu ulkoistettuna tilaustyönä maan parhaalta ratamestarilta, vailla maastokäyntejä. Tätä ei meinaa kukaan uskoa, voiko noin tehdä? Kartat tipahtavat kuitenkin kilpailukeskukseen painosta h-hetkellä musteen hajuisina. Ratamestarin aitous paljastuu gubberatojen rastinumeroinnista  – kyllä noin voi tehdä! Laadusta ei tingitä ja aina on tarjottava jotain ekstraa; Innokkaat järjestäjät päättävät käyttää ylimääräisen odotteluajan hyväksi ja pussittavat kartat valmiiksi. Kilpailijoiden sisäänluku sujuu kuin rasvattu joten lämpöä lisätäksemme päätämme laittaa ainoan ajanottogurumme itse yön pimeyteen suunnistamaan.

Sekavasta markkinointiviestinnästä huolimatta 73 ennakkoluulotonta kurkoilijaa uskaltautuu mukaan. Lähtöalue osoittautuu hyvin auratuksi tieksi, onkohan tämän joku oikeasti suunnitellut? K-pisteestä ei näy jälkeäkään, joten se päätetään sivuttaa olan kohautuksella – eihän siellä muutenkaan kukaan kävisi. Reilu peli kaikille, ei harmaita alueita. Kisa saadaan käyntiin ja pöly laskeutuu toimittajien ja toimitsijoiden ylle. Valojen kaikotessa metsään tyhjyys valtaa mielen, tässäkö tämä nyt sitten oli.

aids-tunnelmaa

Maalialueella tarvitaan lisää toimitsijoita.  Suunnistajia metsästä odotellessa on hyvin aikaa rakentaa maalisuora ja harjoitella ajanottoa. Pyryn virittämä eresults Lenovo toimii kuitenkin kuin ajatus – siihen ei kannata koskea.

Helppo elämä hoitaa itsensä hienosti maaliin. Ruutuun alkaa pikkuhiljaa ilmestyä tuttuja nimiä. Gubeista voiton vie Savonmäen juurelta juosten paikalle saapunut Janne Hartman. Janne kiittää ja kuittaa takaisin juosten kotiin. Ei liene kotikenttä etua, sillä Jones kaatuu vasta loppukirissä. Parempaa lonkkaa kannattaa kuulemma odottaa eikä ottaa pikavippejä. Kisakeskus kokee valaistuksen ja Kettunen kuittaa pronssin.

Myös Kurkossa saadaan voittaja kartan laidalta Vesa Taanilan kurvatessa varikolle ensimmäisenä. Vesa saa joululahjana lyhyen sisäkurvin matkan puolessa välissä ja karkaa muilta. Samuel Heinonen hylätään kakkospaikalta, joten Lauri Oikariselle ja Roope Koskiselle muut mitallisijat. Toissa viikon kurkovoittaja ja muilla Terän tallin juoksijoilla selvää alisuoriutumista ”kotimetsässään”.

SuperGubbe sarjassa kärki tuli maaliin hymyssä suin vailla kilpailun tuntua. Oikeille supergubeille pahoittelut siitä että heidän suoritustaan rastilippujen ja heijastimien puute haittasi varmasti eniten. Muuten punanauhateema lumisessa ja avarassa metsässä tuntui toimivan, alkumatkan puskarasteja lukuunottamatta.

Tulokset ja Väliajat

SG-hajontakaavio G-hajontakaavio K-hajontakaavio HelppoElämä

PS. Muutama hylky(esitys), vastalauseita voi jättää kommentteihin. Mielenkiintoista että ajanottogurumme oma aika oli ainut jota ei saatu talteen. Aikaa on kuulemma jo yritetty kaivaa esiin emitin sisältä ihan ruuvimeisselin ja veitsen kera, mutta ajan fyysistä ilmentymää ei kortin sisältä löytynyt. Tutkimukset jatkuvat Jyväskylän yliopistolla.

 

 

 

Tartuntoja AIDS-kurkoon

AIDS (Acquired Immune for Dark Sport suom. pimeiden lajien immuunikato) on kädellisten immuunikatotauti, jonka aiheuttaa retroviruksiin kuuluva HIV-virus eli HIV. HIV hyökkää immuunijärjestelmää vastaan ja hoitamattomana HIV-infekio johtaa pimeiden ja kyseenalaisten urheilulajien immuunikatoon eli AIDSiin. Ihminen voi olla resistentti HIVlle. Resistenssi on periytyvä ominaisuus. Resistentti ominaisuus pitää periä molemmilta vanhemmilta, jotta virus ei tartu. Ominaisuudesta ei tiedetä olevan haittaa. Suomessa se on noin kahdella prosentilla väestöstä.

AIDS-kurkon järjestelytiimi on raavittu kokoon SM-yön järjestelyistä hengissä selvinneistä ihmisraadoista. Tämä virusten syömä joukkio ei ole käynyt maastossa, päivittänyt karttaa saati vienyt maastoon rastilippuja. Päivän teeman liittyen rastiliput on korvattu suunnistuspiireissäkin tutuilla punaisilla nauhoilla, joita löytyi valmiiksi maastosta. Rastiliput ja heijastimet on jaksettu viedä vain helpon elämän rasteille, se heille suotakoon. Muut immuunikatoiset joutuvat etsimään pimeässä punaisia nauhoja käsikopelolla. Kurkoilla matkaa 5,7km, gubeilla ja kurkottarilla 4,7km, supergubeilla 3,3km ja helpolla elämällä 1,4km.

punainennaunamust

 

Kaikesta huolimatta tervetuloa Janakan koululle torstaina klo 18 yhteislähtöön. Ettepähän sitten pety.

ViPattaako kurko – pikkujoulut on pidetty!

 

Pikkujoulukurko keräsi mukavat 93 kurkoilijaa. Pieni lumikerros kaunisti Hietasyrjän muutenkin niin kaunista kangasmaastoa. Ratamestarin hajontasysteemi ja kova vauhti purivat kuin koira luuta – hylkäyksiltä ei vältytty ja joku jäi ilman lahjaa. Taitaapi myös valokuvat ja videot jäädä saamatta, koska tuhmasti töhellettiin. Kylmässä kelissä ”pystymeimaukset” jäivät usealtakin rekisteröitymättä vaikka letkassa mentiin – todistettavasti. Kurkohengen mukaan puuttuvat leimat johtivat armottomaan hylkäykseen.

20161124_kurkocup4

Tulokset ja Väliajat.

 
Ensimmäisenä maastosta maaliin putkahti Helpon elämän Matias Liuha. Vain kuusi sekuntia myöhemmin SuperGubbe-sarjan voittoon kirmasi kyläkunnan oma mies Juha Tolonen. Sarjan pistejohtoaan vankisti Matti Virtanen kolmannella sijalla heti Hanna Koskisen jälkeen.

Gubberadalla nähtiin hyytävä loppuratkaisu. Kohti maalia letkaa veti komealla askeleella Jussi Hietala. Kameramies sai kuitenkin todistaa lähes koko letkan ohijuoksua noin kolmen metrin päästä lipusta. Ensimmäisenä ja hämillään maaliin leimaamaan käveli letkan perällä tarkkaillut nassikka, Samuli Peltola. Harmittavasti Samulilta ei kuitenkaan leimoja kortilta löytynyt, vaikka todistajana oli kyydissä alkumatkalla pysynyt ainakin Kettunen. Niinpä täydet gubbepisteet meni Heikille ja tuntumassa roikottanut Jones leimasi kakkosena perässään Kari Paavola. Nassikoiden voittajaksi nousi Laukaan oma poika Reetu Inkilä.

Kurkottarissa Tuulia Vibergin vauhti oli omaa luokkaansa, kuten pistejohtajalla kuuluukin. Gubbeletkassa matka taittui helposti aina viimeisille hajonnoille asti. Viimeinen ”Perhonen” osoittautui kuitenkin ansaksi, koska siinä olikin sisällä hajontaa, jotka Tuulia kävi ”epähuomiossa” poimimassa omien rastien sijaan. Voittoa pääsikin tuulettemaan Michaela Lavickova perässään Anna Kotkajuuri ja Teresa Koderichova.

Kurkojen alkumatkaa dominoi trio Ilmonen-Leinonen-Huikko. Huikon alkukiihdytyksessä lähti loputkin hiusrajan haituvat. Ensimmäisen himmelin jälkeen alkoi perinteinen viestihajontaosuus, jolla Lauri Oikarinen ajoi keulan kiinni jo rastille 12. Tämän jälkeen alkoikin Laurin dominointi. Viimeisen iskuyrityksen tekivät Samuli Heinonen ja Petteri Huikko rastivälillä 17-18 – Samppa suoraan ja Huikko oikealta kiertäen. Laurin ja Paulin niin ikään oikealta kiertävä toteutus kangerteli sen verran, että teräsmiehet pääsivät vielä tuntumalle. Viimeinen väli oli kuitenkin pelkkää fysiikkaa, jossa Lauri veti pisimmän korren. Huikko valitteli (lue selitteli) juoksupuolen olleen ihan ”kuraa” päivän voimatreenin väsyttämillä reisillä. Aina oppii, kun kotoa lähtee!

20161124_kurkocup3

Kartat: K, G, S, H. Tässä myös kaikki rastit ja hajontakaavio.

 

ViPattaako kurko jää historiaan ja kiittää kaikkia osallistujia!

 

ViPattaako kurko – pikkujoulutunnelmissa!

 

Näin pikkujouluaikaan monen jalka vipattaa suuntaan jos toiseen. Pamaus tarjoaa piristävän startin joulun odotukselle marraskuun lopun harmaudessa. Vielä viikko sitten maastossa oli melko jouluiset tunnelmat ratamestarin viimeistellessä suunnitelmiaan. Visaiset radat on tällä kertaa laatinut ViPan ”männä vuosien” vauhtiveikko Juha Lehtimäki, jonka vitosen ennätykseen ei taida kovin moni nykyinenkään maajoukkuesuunnistaja pystyä.

20161124_1

Koska kurkoilussa on jo nähty ja kokeiltu melkein kaikkea, joutui Pamauksenkin organisaatio pohtimaan ideariihessään: ”Mitä nyt tarjoiltaisiin kurkokansalle?” Jätetäänkö rastiliput tai heijastimet pois? Vai kenties molemmat? Maasto olisi omiaan ilman käyräkuvausta suunnistamiseen tai sitten pelkillä käyrillä – ehkä liian helppoa kuitenkin. Peilikuvakarttaa ei kurkossa olla vielä taidettu kokeilla – Heureka!

Joka tapauksessa tarjolla on ehkä kauden vauhdikkain kurko-otatus. Jalkojen vinhasti vipattaessa saattaa helposti pamauttaa väärälle hajonnalle tai jopa supan pohjalle. Kaikki tontut eivät suinkaan ole menossa samalle rastille. Kartta on kesän kansallisten jäljiltä mittakaavassa 1:7500 ja valmiiksi lahjana pussitettu.

20161124_2

Opastus parkkialueelle saattaa olla vaikka täältä.

Pikkujouluissa usein koetellaan ”leikkimielellä” työyhteisön, urheiluseuran tai muun yhteisön sovinnaisuuden ja hyvän maun rajoja. Ohjelmanumeroita kasataan epätoivon vallassa vailla itsekritiikkiä. Usein jalka alkaakin ”vipattamaan” enemmän kuin kansanterveyslaitos suosittaa. Jos jotain on jäänyt vuoden aikana sanomatta tai saati tekemättä, on pikkujoulut juuri se paikka, jossa on aika Pamauttaa!

Vipattaako ”pikkujoulukurko” hulluttelee ratapituuksilla seuraavasti:

Kurko 7,2 km
Gubbe 5,6 km
SuperGubbe 4,3 km
Helppo elämä 2,6 km

20161124_3

Vaikka ensilumi uhkaa tyystin kadota, ovat tontut jo todistettavasti liikkeellä! Kurkokansa vastannee kutsuhuutoon ja saapuu sankoin joukoin juhlimaan alkavaa joulun odotusta Hietasyrjän kankaille – vaikka tonttulakki päässä! Yhteislähtö tapahtuu klo 18.00.

Tervetuloa!

 

Riutta-Kurkossa jyvät eroteltiin akanoista

 

Kyllä muuten Riutta-Kurkon järjestäjiä torstaiaamuna puhjennut vesisade kyrsi. Suurella vaivalla talkootyönä tykitetty ensilumensuunnistusrata uhkasi valua lumikide kerrallaan sulaan Päijänteeseen. Vielä viikonlopun videointireissulla kaikki näytti niin lupaavalta – eurotalvet aiheuttavat kaikenlaista harmia.

riutta2

Onneksi lunta oli saatu sen verran reilusti metsään, että Kurko-juurien kisameininkiin päästiin kiinni. Luminen metsä ja terve uho olivat vahvasti läsnä. Uhoa oli konkareilla pinnassa varsinkin lähtöviivalla – maalissa oli toki hieman hiljaisempaa.

Tulokset ja Väliajat

Kurkoissa Antti Anttonen karkasi paukusta muilta. Kohteet löytyivät sujuvasti ja jalat toimivat lupaavasti. Tämä tietää hyvää ennustetta pärjäämiseen vuoden päätapahtumassa, Itsenäisyyspäivän tanssii tähtien kanssa – kisassa Tasavallan Presidentin kotiparketilla. Kotikatsomoissa jännitystä riittää.

Gubbesarjassa Timo Karppinen teki loppulenkillä omia reitinvalintoja ja nousi pieneltä takamatkalta kärkeen ohi varvauksessa kärjessä juosseiden Janne Hartmanin ja Heikki Kettusen.

SuperG –sarjassa kisan nuorin Aarni Ronkainen näytti kantapäitään muille. Tosin Harri Mehto pisti kisan lupauksiensa mukaisesti jännäksi. Alkulenkillä selvä ero muihin, sen jälkeen ennen tien ylitystä pieeni pummi, joka johti tiukkaan takaa-ajotilanteeseen. Viimeisenä oljenkortena Harri otti viimeiselle tiheikön kiertävän oikean kierron ja pääsi hipaisuetäisyydelle Aarnista.

Helpon Elämän nopein oli Kai Rantala, muita ei tällä kertaa sarjassa saatu lähtöviivalle.

riutta1

Kartat: K, G, S, H. Tässä myös kaikki rastit.

Jämsäläiset tarjosivat Kurkoporukalle melko mukavan ja pikkunäppärän maaston. Radat olivat selkeät ja lähes tasapuoliset. Kohtuullisen paljon tuli tällä kertaa eroja, varmastikin lumimärkä metsä ja melko vaativat radat söivät miestä. Suunnistamalla näytti pääsevän kärkipaikoille! Tulospalveluun saapui kohtuullisen tyytyväisiä suunnistajia – pahoilta pummeilta vältyttiin ja parissa tunnissa lähdöstä oli järjestäjätkin jo kotona.

 
Kiitos kisailijoille – äänestäkää meille yksi etappi myös ensi vuoden Tourille!