Kiihdytän Toyotan täyteen vauhtiin huipulle johtavalla tiellä. Rastilippu peruutuspeilissä heilahtaa lähes vaakatasoon, kun saavun viimeiseen mutkaan. Pienempää silmään, että toyotan 1.3 litrainen vapaasti hengittävä kone jaksaa ylös saakka. Peräpeilissä ei näy muita. Kuiva soratie pölyää pienessä pakkassäässä. Kuu köllöttää Muuratsalon silhuetin yllä. Noinkohan ehdin ensimmäisenä kisakeskukseen työpäivän päätteeksi? No ei sentään. Ravintolan pihalla seisoo lauma supergubbe-lajiin kuuluvia Keski-Suomen natiiveja hieroen linimenttiä nivusiin. Lauman johtaja hälyttää muut, kun kurvaan parkkipaikalle. Natiivin tungeksivat nuuhkimaan autoa. ”Suoraan Japanista”, totean. ”Mrrgh” vastaa natiivi. ”Mikä illan mittakaava? Entäs noususumma?” Suunnistajan kauppa availee myyntipistettä vieressä, mutta ilmaisia ämpäreitä, joiden kimppuun voisin miehet usuttaa, ei näy missään. Sytytän pari kynttilää. Koska natiivit eivät ole vielä keksineet tulta tai pyörää- heidän aikansa on kulunut peukalokompassin opetteluun- he ihmettelevät tulta. Pääsen liukenemaan takakontille karttojen perkkaukseen.

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Kalmankosteutta löytyi vain ratamestarin otsalta kilpailua edeltävänä yönä, kun paljastui että supergubberatoihin oli livennyt väärät rastikoodit. Onneksi tämä ei juuri häirinnyt kokenutta kaartia, jos nyt ihan kaikki eivät omaan lähtöön heti ensiksi löytäneetkään. Ensi kerralla laitetaan viitoitukset. Jos siis ensi kerta vielä koittaa. Ehkä jätetään kartan teko ammattilaisille. Ehkä.

Ja jos ei ihan 40 000 osallistujaa vielä tänä vuonna saapunutkaan Suomen suunnistusurheilun mekkaan, niin epäilemättä rohkaisevien kokemusten myötä tapahtuman maine leviää ensi vuoteen mennessä. Sprintterit ymmärsivät nytkin pysyä kotona ja syytä olikin, nimittäin radoissa ei turhaan säästelty. Lajin kova ydin sen sijaan veti aivan kuten edelliselläkin kerran vuonna 2005, tosin sarja oli useimmilla vaihtunut. Kun seuraavan kerran kurkosirkus palaa Riihivuoreen, lienee myös sargofagi-sarja jo lanseerattu johon sitten illan ratamestarikin satsaa ammattimaisella otteella.

No mutta itse kilpailuun. Kurkoissa homma ratkottiin reidellä viimeisen 700 metrin välillä. Niin kuin luvattiin joskin kaikki eivät saapuneet maaliin ihan yhtä aikaisesti. Voittajaksi selvisi, ei mitenkään yllättäen, Toni Saari. Saaren kintereillä maaliin ennättivät kurkokauden musta hevonen Tuomo Lahtinen ja hervottomassa uransa lopullisen läpilyönnin tehnyt Juho Ylinen.

Kuvia SkyDrivessä.

Gubeissa voiton vei kotiradallaan juossut Vesa Klemettinen perässään suunnistusliiton valmennusryhmien haastajatiimissä jo reilut 30 vuotta treenannut ja kilpaillut Jouni Kahelin. Näillä pisteillä mahdollisuudet maajoukkueeseen taas paranivat. Tuulia Viberg oli melkoisen lähellä gubbekärkeä mutta sukupuolen tarkistuksen jälkeen julistettiin kurkotarten ylipapittareksi. Eikä jäänyt kauas tuleva Keuruun kasvatti Samuli Peltonen. Supergubbesarjan vei nimiinsä lokakuussa 65 vuotta täyttänyt Gianluca Salvioni. Ensi kerralla sarjaan pääsee vain passintarkistuksen kautta. Todellinen supergubbe voittaja selvinnee, kun viimeinenkin kynttilä Riihivuoren huipulla on sammunut.

Terä kiittää ja päättää täältä tähän ja ensi kertaan. Ensi viikolla kaikki toisin. Paitsi ihmiset. Hullun kiilto silmissään. Kokemus vailla vertaansa.

”Kunta käyttää etuosto-oikeutta Riihivuori-kaupassa” Uutisoi New York Times etusivullaan 26. lokakuuta, 2017.

Muuramen kunnanhallitus päätti käyttää etu-osto-oikeutta laskettelukeskus Riihivuoren kaupassa. Kunnanhallitus katsoo, että etuosto-oikeudenkäytölle on selkeät perusteet, koska alueelle sijoittuu ehkä koko Keski-Suomen kannalta merkittävin suunnistusmaasto, joka tukee kunnan strategiaa alueen punaviherrastinetsintämädättäjäinsinöörilääkärijuoppometsurien veroparatiisina mahdollistaen koko Suomen valtionvelan kuittaamisen vuoteen 2033 mennessä.

– ”Kunta on etsinyt Riihivuorelle uuden toimijan, joka on pullauttanut alueesta uuden laaserkartan, jolla kunnantalous käännetään nousuun, joka kestää aina auringon sammumiseen saakka” toteaa kunnankamreeri Eino Vähä-Pätevä lahkeet lepattaen neonvihreässä tuulipuvussaan kunnantalon etupihalla. ”Samalla kunnan liikuntapaikkojen määrä nousee yhdestä kahteen ja aikuistyypin diabeetikkojen määrä putoaa kahdella” iloitsee suunnistajanakin tunnettu juokale, kunnanlääkäri Kauko Parantaja. ”Magnesiumin ja linimentin myynnissä odotamme noususuhdanteita” lisää kyläkauppias hieroen karvaisia kämmeniään vuoroin kissan nahkaa ja vuoroin eboniittisauvaa vasten. ”sähköä on ilmassa ja ahtopainetta karttapusseissa, kun letkat starttaavat” kauppias lupaa ”jos ei olkapää kramppaa sitä ennen”

Kunnanhallitus on ylimääräisessä kokouksessaan päättänyt, että alueella järjestetään kansainvälisestikin merkittävä koko kansan liikuttaja, Kurko-Cup. Tapahtumaan odotetaan 40 000 suunnistajaa mutta vähempäänkin ollaan tyytyväisiä. Kunnanjohtajan arvelee kansakoulusuunnistusmuistojensa perusteella, että tulossa on VÄHINTÄÄNKIN helatorstaita edeltävää tiistaiaamua muistuttava super-elämys. ”Laskettelurinteen reunalta on hyvä ottaa suuntaa ja huipun rakennukset toimivat eksyttäessä hyvinä polvisuunnanottopisteinä, samoin kuin ympärillä olevat vesistöt, joiden syvänteistä löytää helposti oman elämänsä pohjakosketuksen” arvelee nuorena katiskaan sukeltanut kunnanjohtaja.

Nyt on siis oiva tilaisuus nauttia Muuramelaisen kunnallisdemokratian hedelmistä veronmaksajien rahoilla. Ja jos et ole veronmaksaja niin voithan aina osallistua omilla, perityillä tai firman rahoilla, liikuntasetelit kun käyvät maksuvälineenä.

Lähtöön siirrytään Riihivuoren huipulta klo 17:50 aikaan. Heikoimpia suunnistajia ajatellen olemme siirtäneet kartan reunoille tämän vuosituhannen kaikki suhdannekuopat, jotka on täytetty vedellä ja merkitty karttaan sinisellä. ”Jos vettä on muniin saakka, on aika harkita suunnan tarkistusta. Sitten kun on 80 metriä vettä pään päällä niin voi epäillä magneettista häiriötä tai kartoittamatta jäänyttä järveä. Samoin, jos on juossut yli 100 m tasamaalla. Silloin ei ole todennäköisesti enää kartalla ja on aika äänestää minua. Tai alkaa ostaa kansallisosakepankin osakkeita” toteaa ratavalvoja Paatero vaali- ja pörssitiedotteessaan.

Hajontakaavio on teetätetty Tiomilan ratamestari Per Runkvistilla, joka lupaa tiukkaa kilpailua loppusuoralle saakka. Rasteja on roiskittu rinteeseen todella tiheään, joten koodit on syytä tarkistaa. Jos satut väärälle hajonnalle niin oma saattaa melkein näkyä, kun päätä vähän kääntelee. Hajonnat ovat siis pienet, että kaikki varmasti pysyvät mukana. Tärkeintä ei ole rehti kilpailu vaan se, että kaikki saapuvat loppukirin päätteeksi maaliin yhtä aikaa- se on nykypäivän tasa-arvoa se.

Ratamestari ehdottaa seuraavaa ohjetta:”Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Harvian tehtaille saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? reitinvalinnan?”. Reitinvalintavälejä on suunniteltu huolella monen vuoden ajan. Ratamestari-kartantekijä on koejuossut välejä vuodesta 2011 lähtien vaihtelevalla menestyksellä.

Kaikkia kiviä ei alettu kartoittamaan. Jos kivi on kartalla, on se myös maastossa. Varmaa on sekin, että jos kivi ei ole ratamestarin hartiatasolle, sitä ei ole kartalla, tai sitten on, jos ratasuunnittelu niin on vaatinut. Alle 50 km pitkät järvet on jätetty merkitsemättä, jos ne eivät vaikuta reitinvalintoihin. ”Pieniä” alueita on jätetty käyrästöjen varaan. Muuramelaiseen tapaan alle 300m2 taloja ei ole huomioitu, mutta eipä niitä metsässä juuri olekaan, kun rantapaikkojakin on riittänyt yllin kyllin Jyväskyläläisten rahoittamille puolipaneloiduille kerskaneliöille.

Kokonaisuutena kartan pienet epätarkkuudet eivät häiritse ensinkään suunnistuselämystä, koska käyrät ovat justiinsa paikallaan ja kartta tyyliltään uus-klassisimia ja siksikin helppolukuinen. Radat suunniteltiin niin, että suunnistettavuudeltaan ja kulkukelpoisuudeltaan parhaat palat käytetään eikä ryteiköissä tarvitse paljon ryskätä. Jos on kovin huonoa, niin todennäköisesti et ole aivan optimireitillä. Tämä tarkoittaa joissain sarjoissa kartanvaihtoa n. kisan puolivälissä. Aivan kivetöntä pohjaa ei löytynyt joka kohtaan mutta ihan ei Toivakkalaista kuitenkaan. Kurkosarjassa nousua on paljon ja hajontaa on vähän. Samoin on saattaa olla Gubeissa matkaa n kilometrin verran vähemmän. Super-Gubet on säästetty muutamilta nousuilta mutta siltikin ylämäkeä riittää ja suunnistushaasteissa ei ole säästelty. Super-gubet ja helpon elämän taivaltajat starttaavat lähdöstä 2.

Kaikesta surkeudestaan huolimatta kurkosirkus ei palaa turhaan epäreilujen hajontojen syntysijoille. Kisailijoille luvassa on syyshyggeä ja kotiin jääneille happamia naamoja. Voittaja selviää, kuten aina on selvinnyt. Sarjassa kuin sarjassa, jouluun mennessä.