Helmojen heilutukset on tältä syksyltä nähty!

Jokilaakson historiaa tutkittiin urakalla ja siihen uskaltautui mukavasti 91 rohkeaa hämyistä sankaria. Yksi sankari teki kurkohistoriaa, kun keskeytti jo ennen lähtöä. Toki tätä draamaa on varmasti joskus ollut, mutta ei mies muistiin ja sehän on tunnetusti lyhyt, naisten muistia kukaan ei halua muistellakaan. Siitä tulee yleensä vain väärin ymmärrystä.

Can Can-tanssin kuumat rytmit oli opeteltu ja öljylanteet oli rasvattu torstai-illan spektaakkeliin. Hameenhelmat nostettiin lähdössä korviin ja pientä epämääräistä yninää kurkojoukko lähdöstä kuului, kun kaikki eivät alkusoittoa nähneet. Nykyiset valonheittimet oli suunnattu väärään suuntaan tai kartasta yritettiin kurkkia naapurien hajontoja. Siinä kohtaa jo monelle jaettiin väärät kortit käsiin ja pientä ärräpäätä kuului selvällä Suomen kielellä, taisi joku yrittää kiroilla Ruotsiksikin. Tosin huonolla rallienglannilla. Kurkojoukko kuitenkin saatiin matkaan ja kaikki vielä metsästä poiskin.

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Eli illan tansseissa parasta jalkaa esitti Kurkoissa Toni Saari, joka oli pienessä karussa Arttu Syrjäläisen kanssa alkulenkin jälkeen. Loppulenkistä ei ole toimituksessa varmuutta, mutta Lauri ja Aki imivät eroa jokatapauksessa kiinni. Tässä järjestyksessä tultiin maaliin ja Toni sai nykäistyä reilun puolen minuutin keulan Arttuun ja vajaan minuutin eron Lauriin ja Akiin. Gubet eivät sitten uskaltaneet tehdä suurta eroa toisiinsa, joten letkajenkassa tultiin aina maaliin saakka. Tästä ei rokotettu ja kartat tarkastettiin tarkasti, kun järjestäjät epäilivät ettei kaikki ole käyneet omilla hajonnoilla. Toisin kävi! Gubeissa parhaiten helmoja heilutti Keuruun nuorimies Samuli Peltola, joka taisi ratkaista pelin toiseksi viimeisellä rastilla. Muut jäivät arpomaan oikeaa koodia, joten alamäkikirissä vanhemmilla ei ollut sanan sijaa. Onnittelut voitosta. Kakkoseksi runttasi Vesa, joka on ollut hurjassa kunnossa koko kauden. Tuore isä Kettunen kiiruhti kolmanneksi ennen Jannea ja ikinuorta Jonesta. Supergubeissa otettiin myös loppukiri ja nopein oli Jouko Sormunen ennen Seppoa ja Anttia. Helpossa Elämässä Rantalan Kai viiletti radan nopeasti, hyvä että järjestäjät ehtivät tulospalveluun kuvauskeikaltaan.

Jämsän kurko-organisaatio kiittää osallistujia mukavista tansseista. Toivottavasti nähdään taas vuoden päästä!

CancanKurko – Kabareetanssin paluu Juokslahden metsiin

Tutkiva suunnistuskarttoittaja ja -ratamestarijoukko törmää metsän kätköissä joskus historian havinaan. Tänä keväänä löydettiin ennen Am-Keskimatkaa Partalan suunnistusparatiisista Tanssikallio, 1920–50 -luvuilla kyläkunnan nuorison letkajenkalla ja laahustustangolla siloiseksi hioma kalliokynnäs. Kun ei nykyisen kaltaisia huvikeskuksia silloin ollut, niin tämäkin toimi. Sen juurella olevaa am-kisarastia leimatessaan saattoi kuulla Henry Theelin laulaman Syyspihlajan alla -kappaleen sävelten haikeat, mutta kuitenkin niin romanttiset soinnit.

Tämä oli Jokilaakson paikallishistorian havainnoissa vasta alkusoittoa. KurkoCup-maastotutkimuksissa törmättiin yllätykseen, joka Paljakan kylähistoriassa oli onnistuttu pitämään salassa kuin kynttilä vakan alla konsanaan. Tästä tarinasta ei värikkäitä vaiheita puutu.

Jämsänkoskella, kivenheiton päässä tulevasta Kankaanmäen Kurkokisamaastosta oli jo 1700-luvun lopulla teollisuutta. Paikkakunnan ensimmäiset patruunat, maanmittari Gustaf Jakob Jack ja majuri Henrik Kihlström olivat perustaneet kosken läntiseen haaraan kaksiraamisen sahan, jolle myönnettiin sahausoikeudet vuonna 1796. Loppu onkin puunjalostuksen globaalia historiaa ja tulevaisuutta, kun 1800-luvulla liikemies Elieser Johansson laittoi paikkakunnalla alulle myös paperin ja selluloosan valmistuksen.

Tämä oli varmasti kaikkien Kurkojen tiedossa, mutta seuraava ei. 1800-luvulla rahakkaat teollisuusmiehet vetivät seudulle iloista elämää kuin kärpäspaperi kärpäsiä tallin nurkassa. Tai Jukolan viestin kostea, mutta aina yhtä kylmä sauna suunnistajia. Paljakan-Juokslahden välimaastoissa oli runsaasti sammaleista kuusikkopohjaa, jossa raskaan päivän päätteeksi niin sanotusti ”istuttiin iltaa”. Viimeisenkin arjen harmauden karkotti Pariisista 1830-luvulla maailman metropoleihin levinnyt Cancan-tanssi – tai paremminkin tanssityttöryhmät, joita kesäisin pyörähti paikkakunnalla poikamiesten huvina. Aivan hulluuden partaalle karskit sahamiehet veivät viehkeiden tanssijattarien sääripotkut (”battement”), hameen nostot, sekä aikanaan kiusalliseksi koettu paljastava pukeutuminen, kuten korsetit, alushameet ja sukkanauhat. Oudon yhdistelmän ja tunnelman kruunasi musiikki, joka yleensä oli tyylilajille ominaisesti Jacques Offenbachin Orfeus manalassa -operetin toisen näytöksen toisen kohtauksen helvetintanssimusiikki. Monista elokuvista tuttu reipas poljento, joka vielä nykyäänkin yhdistetään lähtemättömästi juuri Cancan-tanssiin. Siinä pitojen ykkösbändi, tehdaspalokunnan ja kylän WPK:n yhdistetty torvisoittojaosto, pääsi puhaltamaan tahtia puna poskilla ja palkeiden kyllyydestä!

Nyt on metsä tältä osin vaiennut, tienoon nimikin muunnettu paremmin suomenkielelle taipuvaan muotoon ”Kankaanmäki”. Parhaiten alueen iloisen historian havaitsee nykyisin väkijoukon aikoinaan tallaamasta mutkittelevasta, peruskallioon saakka painuneesta paluupolusta takaisin Jämsänkoskelle. Viiden kilometrin matka on haluttu tuplata ja optimoida kuljetun matkan ja käytetyn ajan kokonaisvaikutus. Toinen selvä merkki alueen esihistoriasta on suuri määrä valtavia muurahaispesiä. Alueen maaperään muodostui menojen tuoksinassa olosuhteet, jotka imivät pohjoisen Jämsänjokilaakson kaikki muurahaiset tälle muutaman hehtaarin alueelle. Näitä myös Kurkot pääsevät ihailemaan!

Ja sitten varsinaisen nykyilon lähteille! Tällä kertaa Kurko-joukko kokoontuu Juokslahden ja Jämsänkosken välisen tien varren hiekkamonttuun. Seuratkaa opasteita ja parkkeerausohjausta. Välittömästi parkkipaikalta etelään avautuu Kankaanmäen rinne ihanine kuusikoineen. Vieressä on myös normaalia talousmetsää. Molempiin tutustutaan. Kartat – tämän vuotista uutta kartoitustyötä (viimeiset päivitykset 11/2017) – jaetaan ennen lähtöä käteen ja ne ovat Kurkoilla ja Gubeilla mittakaavassa 1:10 000 sekä Supereilla ja Helpossa Elämässä 1:7 500. Kurkot saatellaan paukusta 6,4 km radalle, Gubbet 5,2 km radalle SuperGubbet 3,3 km radalle ja lopulta myös Helposta elämästä nauttivat joukon jatkoksi 2,3 km pitkälle taipaleelle.

Lähtö toteutetaan yhteislähtönä tasan kello 18:00. Show alkaa jo 17:50. Lähtömerkkinä toiminee Paljakan cabareetanssiryhmän esityksessä toteutuva hameenhelman heilautus vähintään olan korkeudelle. Eturivin miehet raportoivat muulle joukolle, kun se taso yksimielisesti ylitetään. Muista lähteä metsään, sillä historian ja hientuoksuiset bileet jatkuvat Suomi 100-vuotta hengessä Kankaanmäen siimeksessä!
Rasteja on lähekkäin, omaa rataa ja rasteja kannatta suunnistaa. Tarjolla on lyhyttä piiperrystä nyhrääjille ja pitkää siivua runttaajille. Parhaat ”yleismies Jantuset” ja joiltakin osin ehkä onnekkaat, voittavat. Hajontaa on, mutta eiväthän ne ihan tasapuolisia tietenkään ole. Tylsääkin se olisi jos kaikki pelaisivat samoilla korteilla. Eivätkä ne kortit tällaiselle joukolle edes riittäisi.

Jos Can Can tanssi ei miellytä, niin metsässä voi pyöriä kuin puolukka …

Tätäkään Kurko-osakisaa ei kannata missata. CanCan -Kurko palkitsee kaikki. Hyvällä mielellä ja osan osallistujista jopa muuten: mm. ”Miesten sarjan” eli vähintään XXXL-kokoisten sarjan kärkikolmikko palkitaan perinteiseen tapaan tyköistuvalla Jämsä-Jukola -asusteella. Niitä ei ihan joka jampan vaatekaapista löydy! Muut voivat halutessaan täydentää urheiluvarustevarastojaan paikalle rientävän Suunnistajan kaupan myyntiautosta.

Tule ja koe Kankaanmäen iloluonteinen historia ja nykypäivä!