97-Kurkon ennakot

Tervetuloa Luhangan kankaille kurkoamaan. Nyt on löydetty täysin uusi maasto, jollaista harva on osannut edes uneksia. (Tosin huonokuntoiset ovat voineet nähdä painajaisia.)
Opastus tapahtumapaikalle alkaa Sysmäntien varresta, Luhangan tienhaarasta, josta matkaa 97-Kurkokeskukseen on 1,5 kilometriä. Mikäli joku uskaltautuu paikalle Jyväskylän suunnasta, kannattaa auto kääntää kohti Korpilahtea ja tulla kärkisten sillan kautta.

Radat:
Kurko n.6km
Gubbe n.5km
Super n.4km
Helppo n.2,5km
Lähtö: 19.00 Parkkialueen välittömässä läheisyydessä.
Maasto: Luhangan tasaisin ja kivettömin.
Hajonnat: On
Kartta: A4, Omat muovit. 1:10 000 /5m
Kartoittajan näkemys maastosta. Voi olla valmis, voi olla kesken, mutta hyvä kartta kuitenkin, tai kartta vähintään. Kartoittaja ei ole maaston kivisyyden takia lähtenyt merkkaamaan kaikkia kiviä maastosta (aika paljon on kyllä merkannut), jos joku kaipaa karttaan lisää kiviä kannattaa ottaa matkaan kynä, merkattavaa kyllä löytyy, vaikka kartta voi tuntua joltakin osin hyvinkin kivien täyttämältä.

Vaikka maastossa kiviä riittää, maastopohja on joiltakin osin jopa erittäin miellyttävä juosta. Jalan alle löytyy kalliota sekä polkuakin. Vauhtia hidastavia pusikoita tai soita ei maastosta juuri löydy.

Hyde vai Jekyll?

HydeKurkon jälkiä selvitellään nyt päivän valjettua Halisenperälle. Kilpailualueella sijaitsi vain yksi ainoa talo, jonka lähettyville Kurkoilijoilla oli mahdollista eksyä. Mutta jo ykköselle mentäessä jotkut olivat hakeutuneet reitiltä niin paljon sivuun, että onnistuivat kulkemaan sen ainoan KIELLETYN ALUEEN läpi (vihreällä merkityt piha-alueet ovat AINA kiellettyjä alueita). Pihan valvontakameraan tallentui syyllisestä kuva:

HydeKurkon osallistuja pihamaan valvontakamerakuvassa.
Muut samassa letkassa olleet voivat ilmoittautua itse kurkokoordinaattoreille ja pyytää suorituksensa hylkäämistä vähin äänin! (Tämä viesti ei mahdollisesti tavoita kaikkia seniilisarjalaisia, mutta kertokaa te muut heille mitä ”ATK:ssa on asiasta kirjoitettu”!)

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Hydekurko tarjosi taas elämyksiä, mikäli eksyi paikkaan, jota metsurit eivät olleet löytäneet. Perhoset ja polut loistivat poissaoloillaan, varmaankin syyskelit olivat ne lennättäneet etelään. Olivat kuitenkin maaston jättäneet jäljelle. Onneksi joku (kenties ratamestari?) oli tuonut hajontoja tilalle. Ratamestari esitteli erinomaista syyskuntoaan johtamalla ylivoimaisesti kisaa lähtöpaikalle saakka. Sen jälkeen oli muiden vuoro mennä kärkeen.

Tositoimissa hajonnat sekoittivat jo muutoinkin sekaisin olevan porukan. Pikkuporukoita pääsi syntymään, joten suotakoon se heille perässä roikkujille. Koska kauniit syyskelit jatkuvat, ratamestarien kannattaisi houkutella perhoset takaisin. Hydekurkoratamestarin Kurko-ratamestarikortti voidaan vielä varmaan uusia harkiten, mikäli hän aloittaa uuden kartoituksen kohteen suunnittelun (toteutus on eri asia) heti. Hydekurkon ratamestarilla on ainakin vielä kerran mahdollisuus olla täpinöissään.

Kokemukset ”SuperGuppe” Siiri, joka osui myös seuraavaan kuvaan:

Lisää kuvia maastosta.

Track’s less traveled – HydeKurko

Yösuunnistuskartta lumettomana aikana – metsässä on pimeää.

Urbaaneista maisemista siirrytään tällä viikolla hivenen syrjään. Ei kuitenkaan kovin kauas. Noin 30 km päässä Halisenperällä päästään viettämään torstai-iltaa neitseellisessä maastossa, uudella kartalla. Maasto ei ole tyypillistä Keski-Suomalaista; näkyvyys maastossa on pääosin hyvää ja kulkukelpoisuus kohtalaista. Alue on ollut ratamestarille noin 30 vuoden ajan tavoitteena kartoittaa käyttöön. Nyt se on tehty, kiitos osittain nykytekniikan, ja ratamestari on täpinöissään.

Loppukesästä aggrekoitu Kurko-Cup auditointiryhmä vieraili alueella. Kisamaasto ja ratamestari sai sertifikaatin. Pitkäaikainen tavoite on toteutumassa ja suunnistuskansa saa namia.
Radoissa ratamestarilla on tavoitteena tarjota useammallekin suunnistajalle samoja tunnetiloja, joita Jones koki Tasasenkankaan kuntorastien 13. rastilla elokuussa. Siihen uskon maaston paikoin suovan mahdollisuudet. Radat on ajallisesti varmaan saman mittaisia kuin aikaisemmatkin. Polut loistavat poissaolollaan, joten kovin pitkiksi matkoja ei ole tehty

Kurkot 6,6 km, Gubet 4,6 km, SuperGubet 3,6 km ja Helppo Elämä 1,8 km.
Kartat on kurkoilla 1:10000 ja muilla 1:7500. Kartan koko A4. Ota omat muovit matkaan. Rasteilla on leimasimet, heijastimet,…ottaisikohan toisenkin repun selkään…saattaa olla rastiliputkin. Se selvinnee lähdössä.

Alkukurkon alustuksessa hajonnan vaarat on niin täydellisesti selitetty, joten siihen ei ole paljoa lisättävää. Lämpöiset syyskelit lennättivät perhoset pois, joten niitä ei ole odotettavissa. Ja kun kierrätte omat rastinne, todennäköisyys hyväksyttyyn suoritukseen kasvaa. Yhden neuvon voisi antaa. Ei kannata liikaa kuvitella suunnistuksen aikana, mikä on yhteinen, ja mikä hajontarasti. Siinä saattaa helposti mennä pieleen.

Lähtö tapahtuu klo 19:00 siirtymällä yhdessä noin 200 metrin päähän.
Kilpailukeskus on Vuomet Oy:n piha-alueella (Halisentie 48, Petäjävesi). Alue tarjoaa oivat mahdollisuudet tapahtuman järjestämiseen, parkkipaikat eivät lopu suureltakaan porukalta. Opastus on Kummuntieltä lähellä kilpailupaikkaa tieltä. Paikalle kannattaa tulla Jyväskylän suunnasta kääntymällä Kintaudelta pohjoiseen, ja siitä muutaman kilometrin päästä Y-risteyksestä vasempaan.

Petäjäveden kirkonkylänkin kautta pääsee. Jyväskylän suunnasta se vähän kiertää, mutta silloin pääsee vähän lähemmäksi asfalttiteitä.
Kaikki paikalle. Ja ihmetellään yhdessä jälkeenpäin, onko ratamestarilla enää tämän kauden jälkeen Kurko-ratamestarikorttia.

Tilkun muuraus eli umpeen laitto

KurkoCup-suunnistajan varustepakkiin kuuluu olennaisena osana kyky masokistiseen nautintoon. Tänään tarjottiin siihen mahdollisuutta, ja Kurko-organisaation nenäinniemeläinen testaaja nautti koko rahan edestä.

TilkkuKurkon järjestelykoneisto, Kuhasalo & Co, oli löytänyt kartalta hehtaarin helmimaastoa. Se käytettiin onneksi pois alta heti alkukiihdytyksessä. No, palattiinhan tuonne taas viimeiselle rastille. Ykkösvälille tarjottiin kivistä ja vetistä polkua, jolta oikealle suon yli niin että heilahti. Kosteikon takaisessa rinteessä alkoi sitten tosi työstö: rinteessä sinkoili suomenmestaria ja kurkolegendaa oikealle ja vasemmalle, kunnes tönkäreestä pilkoitti sopiva jyrkänne.

Kakkosen alamäessä testaaja huomasi saaneensa yksin oman hajonnan, tai sitten muut olivat vain osanneet väistää jatkuvat kivikot ja risukot. Moottoritie tuli vastaan ennen omaa rastia, eikä rastille meinannut löytyä passelia reittiä, kun vesuri oli tänä iltana unohtunut matkasta. Kolmosvälin pääsi onneksi kiipeämään ylämäkeen hakkuujätteessä, jotta kostea metsä kerkesi huurruttaa silmälasit kunnolla umpeen. Näin seuraavien välien louhikoista pääsi nauttimaan kunnolla, välillä mukavasti turvallaankin. Eipä ollut muillakaan ihan helppoa: vitosella leimatessa testaaja kuuli jonkun huippu-urheilijan näköisen mustapaidan olevan jollain itselleen aivan väärällä kivellä, 200 metriä sivussa omasta kohteestaan.

Pari kertaa jatkuvassa kyyryasennossa könytessä välähti testaajan mielessä ajatus, että torstai-ilta perheen parissa voisi olla ihan nastaa. Onneksi satunnainen kaveriseura kaseikossa karkotti kallosta moiset kerettiläiset aatteet, ja testaajan matka jatkui läpi hajontahärveleitten ilman suurempia katastrofeja. Loppulenkin pellolla kärkiletka jolkotti poikittain testaajan edestä kohti viimeisiä rasteja, ja näin tämä pystyi napsimaan omat viimeisensä kaikessa rauhassa.

Hölkkä takaisin autoille kollegojen kanssa sanaillen, läpimärät kuteet pussiin, kuivat villasukat jalkaan ja kohti kotisaunaa. Tässäkö se taas oli, tuotako sitä taas lähtee hakemaan ensi torstaina Petäjäveden korvesta. Tuotapa hyvinkin.

Kartat hajontoineen: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.
(Jostakin syystä osa selaimista näyttää pdf-karttojen kielletyt alueet väärin. Jos ongelmia, niin avaa pdf-tiedosto suoraan pdf-wieverillä, esim. Adobe Acrobat)

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Niin, Kurkohan on nautinnon ohella myös kisailua, ja tänäänkin löytyivät voittajat. Illan Kurko oli puolustava mestari Lauri Oikarinen, joka nujersi Tuomo Lahtisen puolellatoista minuutilla Vesa Taanilan jäädessä loppukirissä kolmanneksi. Gubberadan nopein oli Jones Kahelin ennen Janne Hartmania ja Heikki Silvastia. Supergubbe oli tänään Juha Tolonen, ja helpon elämän reseptin oivalsi nopeimmin Anssi Hokkanen.

Muutamia kuvia lähdöstä ja viimeiseltä rastilta.
Kuvia myös Touhon KurkoCup-2017 kuvakansiossa.

Kiitos taas ja anteeksi – ensi Kurkoon!

TilkunKurko – melkein juhlakurko!

AlkuKurkon tapaan Tilkunkurkossakin kaupungin valot kajastavat taustalla, mutta kurkoilupimeää kyllä riittää. Härkösuon-Korkeamäen-Tilkunmäen maastoissa kurkoiltiin edellisen kerran 1.11.2007 ja jo nyt heti ollaan samoilla tantereilla. Maasto on tässä noin kymmenvuotis-juhlakurkossa pitkälti samaa mutta maisemat ja kartta ovat ajan saatossa kokeneet muutosta.

Tonttumetsää tarjotaan vähän siellä sun täällä.

Maasto on paikoin hyväkulkuista mutta paikoin sitten taas ei niin. Työläiden ylämäkien vastapainoksi on tarjolla alamäkiä, jotka nekin työllistävät omalla tavallaan. Maastolle tyypillistä ovat lukuisat kivet sekä vanhat koneurat, joita ratamestari on parhaansa mukaan yrittänyt kuvata karttaan eri tavoin. Toinen juttu on, miten kartan kivet ja urat erottuvat pimeässä maastossa. Muutamin paikoin maasto on tonttumetsää ja muutamin paikoin kulkua elävöittää pienimuotoinen kivisyys. Vanha hakkuu- ja harvennusjäte on lähes kokonaan maatunut mutta siellä täällä on vielä jonkinasteista kulkuhaittaa. Tuoreemmat tuulenkaadot vaativat mukavasti paikallista reitinvalintaa. Kartalta löytyy myös tasa- ja pystyvihreitä alueita ja kuten aina yksi vihreä on toista helpompaa ja päinvastoin: kiertääkö vai mennä läpi? Polkujakin maastosta löytyy jopa reitillä hyödynnettäväksi. Tyypillisen pätevää kurkoilumaastoa, siis! – Mutta ei ensinkään niin huonoa kuin monella kymmenen vuoden takaiset mielikuvat innoittavat olettamaan.

Tilkunkurkon tilkuissa kurkojunien Tuomas- vetureiden kyvyt punnitaan viimesyksyn Himmeliä varmemmin: onnistuuko pikkuvaunujen karistaminen vai roikkuvatko ne sinnikkäästi kyydissä. Jere- jarruvaununkin on syytä unohtaa roolinsa ja päästää vaunuletkat vauhtiinsa. Ratkaisuja ei ehkä kannata jättää loppukirin varaan viimeiselle ratapihalle. Ratamestari tarjoaa AkluKurkon tapaan mahdollisimman tasapuoliset hajonnat. Arpaonni tuskin ratkaisee mutta yhtä kaikki valitusoikeutta ei ole. Ratamestari A ja valvoja J uskovat vahvasti, että kaikki voivat nauttia TilkunKurkoilusta pimeässä Etelä-Keljossa.

Tälle rastille olisi edullista saapua jonon kärjessä.

Urbaanimaastossa kun ollaan, on syytä muistuttaa kielletyistä alueista. Moottoritie on tietenkin kiellettyä aluetta ja samoin kaikki erikseen kielletty alue (violetti pystyviivoitus). Ylityskielto (leveä violetti viiva) kertoo tässä kurkoilussa ylipääsemättömästä esteestä viivan alla – esteen vieressä saa liikkua. Viljelty maa (kartalla pistepelto) on kiellettyä aluetta ja kiellettyä aluetta on myös pihamaa (kartalla pihamaavihreä). Tasakeltainen pelto on sallittua aluetta.

Radat ovat AlkuKurkoa hieman pidemmät. Kurkoille on tarjolla taivallettavaksi lähtöviitoituksen kanssa 7 km:n reitti. Gubbe- porukka saa tyytyä 5,4 km:n rypistykseen ja Supereille tarjotaan vaativa mutta pituudeltaan säälittävä 3,7 km:n pikapyräys. HelppoElämä seikkailee rasteja etsien 2,1 km:n reitin. Kaikissa sarjoissa (ei HE) käytetään hajontoja: varmistakaa rastikoodit, lähekkäisiä rasteja on! Kaikille annetaan ratamestarin 9/2017 viimeksi peukaloima karttaversio mittakaavassa 1:6500, käyräväli 5 m. Kartta on valmiiksi muovitaskussa ja se jaetaan jalan alle hieman ennen lähtöhetkeä. Rasteilla on heijastin ja Emit- leimasin mutta ei rastilippua. Ylimääräisiä heijastimia ei ole näkynyt maastossa – vaan kuka sitä aina tietää…

Täysikuuta voi ihailla kurkomaastosta kurkoilun aikaan – säävaraus. Lähes täysikuu katsoo kurkomaastoon 5.9.2017 n. 15 min nousunsa jälkeen.

Varoitus kuuhulluille – ja kaikille muillekin: täysikuu nousee idän horisontista n. puoli tuntia ennen kurkostarttia. Täydenkuun hetki on klo 21:40 ja viimeistään silloin on ilmoittauduttava kurkoreitiltä maaliin saapuneeksi – kurko-ohjeissa määritellyn rangaistuksen uhalla.

Ilmoittautumispaikalta lähdetään johdetusti lähtöpaikalle klo 19:30 ja yhteislähtö tapahtuu sitten, kun on ensin asiallisesti ryhmitytty lähtöön.

Kurkokeskus on Keljonkankaalla Sohlberginkadun varrella. Pysäköinti opastetaan soveltuvin osin kadun varren yritysten pysäköintialueelle ja Sohlberginkadun varteen. Opastus Eteläväylän-Sohlberginkadun risteyksestä.

Kaiken alku muttei loppu – AlkuKurko pohjusti asetelmat

[Kurkosivujen rakennetta on hieman päivitetty. Jos Youtube-videoiden upotukset näkyvät väärällä kuvasuhteella, niin painakaa -ctrl+f5- näppäinyhdistelmää, niin sivun muoto päivittyy.]


Kurkokausi avattiin rytinällä Touruvuoren rinteillä epäkurkomaisen hienoissa olosuhteissa. Pimeää maastoa uhmasi kaikkiaan 111 uskalikkoa. Samalla saatiin luotua asetelmat kurkokaudelle 2017. Kurkosarjan kärkisijoille ei mahtunut suuria yllätyksiä. Voitosta kävivät loppukiritaistelun Toni Saari ja Lauri Oikarinen, joille onnetar oli heittänyt saman hajonnan. Kolmantena maaliin ehti Juho Ylinen. Kurkottarissa kärkisijan vei ja muiden takaa-ajamaksi jatkossa kurkopisteissä pääsi Venla-Linnea Karjalainen, seuraavina Lotta Tuominen ja Essi Ylipelkola. Yllättäjäksi ei voine tituleerata gubbesarjan ykköstäkään, viime viikonloppuna yösuunnistuksen Suomen mestaruuden Laihialla pokannutta Vesa Klemettistä. Kakkos- ja kolmossija menivät myös monissa yökoitoksissa meritoituneille Jones Kahelinille ja Heikki Kettuselle. Nassikkasarjan kärki oli Samuli Peltola ja SuperGubeissa Grand Old Kaapro Häkkinen, joka oli pääsi vielä kerran tarkistamaan olivatko keväällä valvomansa rastipisteet kesän aikana muuttuneet.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.
Muutamat leimasimet esittivät hiljaisen vastalauseen pimentyen illan tahtiin ja antoivat satunnaisen huonosti leimoja kortteihin. Asialla spekulointi alkakoon…

A-hajontaratojen kartat: K, G, S, H.

Tässä vielä kaikki rastit, josta voitte arvailla missä kaveri on käynyt. Ja jottei homma olisi liian helppo, niin oikeat hajonnat pitää tulkita rastikoodi-emit vastaavuustaulukosta.

Verbaalinen hajontakaavio: ”Varsinaisen hajontakaavion puuttuessa tässä korvikkeeksi vähän verbaalista selitystä hajonnoista: Kurkoradoilla oli kolme ykköstä, sen jälkeen pari yhteistä ja neloselta alkaen hajontaputki siten, että rasteja 4,5,6 ja 7 oli kutakin kaksi kappaletta. 8-12 oli putki, minkä jälkeen salmiakki hajotti vielä kahteen vaihtoehtoon. Gubberadoilla hajotuksessa satsattiin alkuun, ykkösiä oli kaksi ja kakkosia 3 mikä tuotti 6 eri vaihtoehtoa. Viestihajonta oli vielä kahden rastin voimin nelosella ja seiskalla, ja lopun salmiakki jakoi porukan vielä kahteen. SuperGubeilla oli kaksi hajontarastia ykkösellä ja kolmosella sekä salmiakki lopussa. Helppoa Elämää oli vain yksi rata.”

Tässä linkkejä kuvallisiin tunnelmiin maastossa by Timppa ja Kati.

Keskusrastilla oli hetkittäin ruuhkaa:

Spekulaatioita maalissa:

Niin, ja se kuva-arvoitus. Ei niin ohuilla naruilla pohojalaasia yösuunnistamasta estä, eli toinen vastaaja oli paremmin jäljillä. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miksi suunnistuksessa rastilla käymistä kutsutaan leimaamiseksi? Niitähän ne olivat, ajalta ennen pihtileimasimia, sähköisistä vempaimista puhumattakaan.

AlkuKurko, alias Tanssikurko II, tulee ja potkii kurkokauden käyntiin

Syksy saa, ja kurkokansakin lopulta, haluamansa. Pitkä tuskainen odotus ja korvikkeiden etsiminen rastiviikoilta tai kaikenmaailman sprinttisuunnistuksista päättyy viimein iltojen pimetessä. Toki osa tyydytti pimeännälkäänsä jo mennä lauantaina Pohjanmaan suunnalla kisaillen, varmaan jo kurkostartti mielessään. Kurkokoordinaattorillakin huhujen mukaan alkavat jalat jo kramppailla jatkuvasta palkintopalleille kiipeilystä. Ensi torstaina 28.9. polkaistaan kuitenkin käyntiin todellinen taistelu yön herruudesta, vuoden 2017 KurkoCup.

AlkuKurko tarjoaa vielä varsin pehmeän siirtymän päivästä yöhön. Kisa käydään Touruvuoressa kaupungin valojen kajastellessa taustalla. Lyhyimmät radat pysyttelevät valaistun pururadan sisäpuolella tarjoten oivan ja turvallisen mahdollisuuden tutustua tähän hienoon urheilumuotoon vähän niukemmallakin yösuunnistuskokemuksella. Ratojen pidetessä vaativuustaso nousee, ja maasto tarjoaa vaikeusasteita ihan riittävästi peruskurkomaiseenkin menoon. Ratapituuksien osalta ollaan tässä vaiheessa vielä kurkostandardien alarajoilla etenkin kurkojen osalta, näin kovimpien satsareiden kilpailukauden ollessa vielä hieman kesken.

Ratojen hajontaratkaisuja on lähes yleisön pyynnöstä shiftattu viestihajontojen suuntaan, eli hajontarasteja on melko runsaasti eivätkä kaikki vieraile samoilla rasteilla. Perinteistä salmiakkiakin on mauksi toki tarjolla. Hajonnoissa on pyritty ratamestarin kapasiteetin rajoissa tasapuolisuuteen. Tilannetta toki helpottaa se, että valitusoikeutta ei ole. Tuurillahan ei ole suunnistuksessa osaa eikä arpaa, paitsi kurkossa. Kisa käydään melko rajallisella alueella ja radat voivat mennä useammankin kerran ristiin, katselkaahan rastiväliviivat ja -numerot huolella, ja ne koodit. Hajontarasteja on taas lähekkäin, niin kuin ne aina sanovat. Kurko-organisaatio on säälimätön, ja kukapa haluaisi aloittaa kautta nollapisteillä.

Ja kun AlkuKurkosta puhutaan, laitetaanpa pieni kuvapähkinä kysymyksellä ”mitä nämä ovat, ja miten liittyvät tämän jalon harrastuksemme alkuvaiheisiin, vai liittyvätkö?” Vastaukset kommenttikenttään, ainakin ensimmäiselle oikein vastanneelle ainakin kunniaa ja mainetta.

Ratainfo:

Kurkot 6,0 km
Gubet 5,0 km
SuperGubet 3,1 km
Helppo Elämä 1,7 km

Lähtö klo 20.00. Ole valmiina paikalla hyvissä ajoin; AlkuKurko-keskus.

Kurkotar, joka malttamattomana odottaa…

Kurkocup 2017 tulee sittenkin

Kansan pimeä liikuttaja KurkoCup elää huhuista huolimatta. Syksyn 2017 leikit alkavat torstaina 28. syyskuuta. Kalenterissa lukee tällä hetkellä TanssiKurko 2, Kangasvuori, mutta am-yökisan pesupaikalla, höyryävän hien seassa, kuului aavistuksia kisan siirtymisestä hitusen pohjoisemmaksi. Kuten tavallista, kannattaa seurata näitä sivuja pysyäkseen ajan hermolla.

Ratamestarit ovat raapustelemassa reittejä kurkoilijoiden nautittavaksi ympäri Keski-Suomen. Jyväskylän metsät ovat edelleen tämän lapsenmielisen lamppusodan päänäyttämönä. Tänä syksynä päästään kuitenkin kärsimään myös esimerkiksi Petäjäveden, Luhangan, Laukaan, Jämsän ja Suolahdenkin pistämättömistä kurkomaastoista.

Kurkosäännöt ja touhun päälinjat ovat pysyneet valtaosin ennallaan, mutta ainakin pistelaskuun on vielä luvassa pientä viilausta. Jos sinulle tulee mieleen vinkkejä KurkoCupin kehittämiseksi – rakenne, radat, vastuuhenkilöt tms. – niin kommentoihan reippaasti tämän jutun perään. Tiedä vaikka parhaasta saataisiin rakennettua vielä ylivoimaisempi.