KurkoCup-suunnistajan varustepakkiin kuuluu olennaisena osana kyky masokistiseen nautintoon. Tänään tarjottiin siihen mahdollisuutta, ja Kurko-organisaation nenäinniemeläinen testaaja nautti koko rahan edestä.
TilkkuKurkon järjestelykoneisto, Kuhasalo & Co, oli löytänyt kartalta hehtaarin helmimaastoa. Se käytettiin onneksi pois alta heti alkukiihdytyksessä. No, palattiinhan tuonne taas viimeiselle rastille. Ykkösvälille tarjottiin kivistä ja vetistä polkua, jolta oikealle suon yli niin että heilahti. Kosteikon takaisessa rinteessä alkoi sitten tosi työstö: rinteessä sinkoili suomenmestaria ja kurkolegendaa oikealle ja vasemmalle, kunnes tönkäreestä pilkoitti sopiva jyrkänne.
Kakkosen alamäessä testaaja huomasi saaneensa yksin oman hajonnan, tai sitten muut olivat vain osanneet väistää jatkuvat kivikot ja risukot. Moottoritie tuli vastaan ennen omaa rastia, eikä rastille meinannut löytyä passelia reittiä, kun vesuri oli tänä iltana unohtunut matkasta. Kolmosvälin pääsi onneksi kiipeämään ylämäkeen hakkuujätteessä, jotta kostea metsä kerkesi huurruttaa silmälasit kunnolla umpeen. Näin seuraavien välien louhikoista pääsi nauttimaan kunnolla, välillä mukavasti turvallaankin. Eipä ollut muillakaan ihan helppoa: vitosella leimatessa testaaja kuuli jonkun huippu-urheilijan näköisen mustapaidan olevan jollain itselleen aivan väärällä kivellä, 200 metriä sivussa omasta kohteestaan.
Pari kertaa jatkuvassa kyyryasennossa könytessä välähti testaajan mielessä ajatus, että torstai-ilta perheen parissa voisi olla ihan nastaa. Onneksi satunnainen kaveriseura kaseikossa karkotti kallosta moiset kerettiläiset aatteet, ja testaajan matka jatkui läpi hajontahärveleitten ilman suurempia katastrofeja. Loppulenkin pellolla kärkiletka jolkotti poikittain testaajan edestä kohti viimeisiä rasteja, ja näin tämä pystyi napsimaan omat viimeisensä kaikessa rauhassa.
Hölkkä takaisin autoille kollegojen kanssa sanaillen, läpimärät kuteet pussiin, kuivat villasukat jalkaan ja kohti kotisaunaa. Tässäkö se taas oli, tuotako sitä taas lähtee hakemaan ensi torstaina Petäjäveden korvesta. Tuotapa hyvinkin.
Kartat hajontoineen: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.
(Jostakin syystä osa selaimista näyttää pdf-karttojen kielletyt alueet väärin. Jos ongelmia, niin avaa pdf-tiedosto suoraan pdf-wieverillä, esim. Adobe Acrobat)
Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.
Niin, Kurkohan on nautinnon ohella myös kisailua, ja tänäänkin löytyivät voittajat. Illan Kurko oli puolustava mestari Lauri Oikarinen, joka nujersi Tuomo Lahtisen puolellatoista minuutilla Vesa Taanilan jäädessä loppukirissä kolmanneksi. Gubberadan nopein oli Jones Kahelin ennen Janne Hartmania ja Heikki Silvastia. Supergubbe oli tänään Juha Tolonen, ja helpon elämän reseptin oivalsi nopeimmin Anssi Hokkanen.
Muutamia kuvia lähdöstä ja viimeiseltä rastilta.
Kuvia myös Touhon KurkoCup-2017 kuvakansiossa.
Kiitos taas ja anteeksi – ensi Kurkoon!
Varppina kävin kaikilla rasteilla ja vielä oikeassa järjestyksessä – ainakin luulen niin sikäli kuin härvelistä sain selvää. Yksi tai useampi ylimääräinen leima taisi kyllä tulla otettua.
Jep. Sinulta löytyy kaksi ylimääräistä leimaa, mutta leimat rastilta 11 ja maalileimaus puuttuu.
Kummallakin leimasin kyllä joten joko kortin tai leimasimen tekniikka petti. Ei voi mitään 🙂
Peli on Jarkko kovaa! Kuten sanoit ei voi mitään! Elämä on epäreilua 😉
Terve! Kiitos kivoista täysikuurasteista!Aikoja katselin ja mulle oli ajaksi tullut melkein kaksi tuntia, mutta silloin olin kyllä jo kotona saunassa. Nollauksen kanssa vissiin ongelma, mutta nollasin kyllä heti lähtökirjauksen jälkeen sen vieressä olevalla rastipukilla. Ykköselle oli väliajan mukaan mennyt noin 48 minuuttia..? Saako aikaa enää muutettua vai onko kortin haltijan ongelma?
Terve! Virhe löytyi dat-tiedostosta sinun lähtöajasta. Sinun jokaisessa väliajassa ja loppuajassa oli liikaa 42min 41sek. Oikea loppuaikasi on 1.16.58 ja eroa kärkeen +28.22. Laitan päivitetyt tulokset tulostoimistoon päivitettäväksi Kurko-sivuille.
Hei, hieno juttu, kiitos paljon! 🙂