Vain kovimmat kilpailivat kauden viimeisessä Kurkocupissa. Lumi peitti maan muutamaa päivää aikaisemmin ja suunnistajat saivat kahlata lähes nenää myöten hangessa rastilta toiselle. Viimeisessä kisassa mukana oli 49 yökyöpeliä.
”Oli se natsitouhua!” totesi elämän päätavoitteensa ja ensimmäisen Kurkovoittonsa saavuttanut Marko Tölli, illan kuningas. Markon tiedetään osallistuneen kuluneella viikolla jo kolmeen äärimmäisen rasittavaan voimaharjoitukseen tieteellisen tutkimuksen tiimoilta, joten suoritus osoittaa uskomatonta sisua, tarmoa ja taistelutahtoa! Markon kolmen viikon, tähän iltaan tähtäävä intensiivinen harjoitusjakso näkyi loppukirissä, kun hän viime hetkillä lumi pöllyten peittosi toiseksi tulleen Juho Ylisen.
Yllättäen iskenyt talvi ei haitannut muitakaan supermiehiä ja -naisia. Metsästä saapui silmät kiiluen suunnistuksen riemusta nauttivia urheilijoita. Gubbesarja ratkesi jo kolmosella, sen jälkeen Teemu Katajisto ei nähnyt kuin rastinviejien jälkiä. Superguppe-sarjassa voiton vei komeasti Ilkka Tuominen 15 sekunnin erolla Seppo Rantapuskaan. Helppo elämä-sarjan radalla ainoana urhoollisena uskaltanut Anssi Honkanen ansaitsi kiistattoman voittonsa. Illan supernainen oli Kati Korhonen.
Kaikille ei riittänyt lumihangessa kahlaaminen! Kurkocup-kauden päätöksen kunniaksi tehty perinteikäs lumipesu ikuistui myös kuvalle. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää Kurkokausi!
Kauden kokonaiskisassa Kurkosarjan vei nimiinsä Toni Saari selkeällä erolla muihin nähden. Gubbe-sarjassa mestari oli Jouni Kahelin. Kurkottarissa kauden nopein oli Tuulia Viberg. Nassikka-sarja oli Samuli Peltolan ylivoimaimaa. Supergubbeissa Seppo Rantapuskan voitto sai lopullisen sinettinsä viimeisessä Kurkocupissa. Helppo elämä rataa hallitsi Anssi Hokkanen.
Kurkokansa kiittää upeasta kaudesta ja toivottaa kaikille kinkun ja piparin täyteistä joulua sekä onnistunutta harjoituskautta kohti ensi vuoden Kurko Cup -haasteita!!
Rapea pakkaskeli ja lumimyrskyä enteilevä viima toivotti tervetulleeksi kauden toiseksi viimeiseen Kurkoon 74 uskalikkoa. Erä-J oli pannut parastaan maaston suhteen -pakkanen oli kuivattanut baanat nopeaan kuntoon ja vauhtia saatiinkin heti suuren ViPa:laisten kehittämän innovaation; itsestään kartat jakavan ämpäri-kartanjaon jälkeen. Kohta ei sitä viimeistäkään toimitsijaa tarvita – ajanottoguru Pyry kun leimasi kisailijat sisään ja sujautti nastarit jalkaan ja ei muuta kuin kisaan mukaan.
Mukavasti näkyneet rastiheijastimet antoivat hyvät mahdollisuudet vauhdin pitoon ja kun hajonnatkin oli pienet niin tiukkoja kamppailuja pisteistä saatiin aikaiseksi.
Pover Stage osuuskaan ei hajauttanut porukoita kun puolessa välissä mäkeä ollutta rastia haahuiltiin liian aikaisin. Kokonaiscupin kannalta ratkaisukin saatiin aikaiseksi kun Tosi Saari kuittasi maksimipisteet ennen ensilumen ladulta vapaata saanutta Sulkulan Ilaria.
Gupeissa ja Superissa saatiin yllätysvoittajat; Morseli Liuha rutisti kolmen sekunnin voiton Silvastin Heikistä ja Hämysen Timo kuittasi historiallisen ensinmäisen osakilpailuvoiton se-kunnin erolla ennen Seppo Rantapuskaan. HelponElämän tiukan loppukiri kamppailun voiton vei Sirpa Malinen.
Valtakunnallisen Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi julistetaan siis täten Virallinen Suomi 100 metriä kilpailu.
Rastilta 134 läheltä Murtolahden rantaa reilusta 85 metrin korkeudelta merenpinnasta alkaa nousumme rastin 146 kautta kohti rastia 144 Murtolahdenselänteen itäisen huipun päälle lähes 200 metrin korkeuteen. Linnuntietä liikkuen näillä kahdella rastivälillä on mittaa yhteensä koht tarkalleen 900 metriä. Pystysyyntaan painovoimaa vastaan saa työtä tehdä tarkkojen kartta,tutka ja gps-mittausten jäljiltä jopa 112 metrin verran. Olisiko näillä spekseillä sellainen 4. kategorian mäki.
Kurkot ryntäävät kisaan 2.9 kilometrin kevyen lämmittelyn jälkeen. Guppe radoilla alkuun päästään 2.3 kilometrin kohdalla jäsenet vielä kylminä. Liekö vielä vanhojen kankeus ja hidas vauhti pitänyt myös päät kylminä tai siis ainakin kylmenpinä.
Torstai illan osallistujilla ihanneajksi saadaan 9.03. Mäki on tehnyt tehtävänsä kilometrivauhtien suhteen. Nopeimmin mäen nousee ja siis Suomi 100 metriä kisan voittaa “viisaasti” takajoukoissa alkumatkan juossut Savonmäen vanhakettu Janne Hartman ajalla 9.58. Toiseksi kiilaa myös alkumatkasta armottomasti pummannut JRV:n Gubbe Heikki Silvasti ennen Kurkojen ensimmäistä edustajaa maajoukkemies Toni Saarta.
Näyttää että henki on vielä lihaa vahvempi, edes tälläisessä mäessä ei pummaamalla pärjää vaikka jalka nousisi nuoremmilla paremmin. Vai onko tyhmyys tiivistynyt suurella porukalla vauhdin noustua taitoa suuremmaksi? Tuomio on selvä. Kurkoilla saattaa olla ryhdikkäämpi askel ja puntti nuosta paremmin mutta pääkopan kaasun
ylipaineventtiili on vähästä käytöstä johtuen vielä jäykkä. Vanha voittaa mäkikisassakin tuumii Gubbekansa. Lajihan on kuitenkin suunnistus, rastit pitäisi löytää.
Erä-Kurkoon värvätyt järjestäjät Touho , Seppo, Paavo, Pyry ja Kaapro kiittävät runsasta osanottaja joukkoa hyvähenkisestä iltapuhteesta ja tietysti myös Erä -Jormaa toimeksiannosta, joka ei taaskaan itse vaivaantunut paikalle seuraamaan tapahtumaa – vai oliko ?
Kurkoa jo 1800 luvulla – totta – kurkohistoria juontaa juurensa jo 1830 luvulle. Erä-Jorma (EJ) löysi todisteeksi maakunta-arkistoista kurkohajontakaavioita 1830 luvulta – selkeää salmiakki hajontaa.
Kovakuntoisia ovat silloin olleet n. 30km rastivälejä – no eipä ole muutenkaan silloin liian kiirettä ollut. Löydöstään innostuneena EJ alkoi viime talven synkkinä öinä piirtelemään mahdollisimman tasakylkisiä kolmioita, mutta sitten iski Kurko organisaatio – salmiakit ja kieputtelut pannaan – jotain hemmetin viestihajontoja vaan…
EJ masentui – eikö millään ole enää mitään väliä. No, Kurko organisaatio eli hetkessä ja onnistui motivoimaan EJ:tä: lahjoitti laatikon pohjalla lojuneeseen GPS laitteeseen uudet patterit ja vakuutti, että parhaat maastot jätetään aivan kauden loppuun !!
Siitäkös EJ innostui – pohjakartalle tallentui sateisena syksynä 2347 kiveä ja muuta pistettä.
EJ tutki myös aiempia Kurkoja; aika pieniä ovat mäet kauden aikana olleet, jossa kisailuja on käyty ja tekipä myös vakoilureissuja edeltäviin kisoihin: Autojen avonaisten takaluukkujen luona Gupeilta vaikuttaneet hikiset hahmot kehuilivat juosseensa kovempaa kuin aidot, oikeat Kurkot. Nyt ei hameenhelman heiluttelulla pärjää vaan polvennousulla – tuumi EJ – ja päätti että tämähän testataan.
Siispä kauden lopun jo häämöttäessä Erä–Kurkossa ennenkuulumaton Pover Stage – osuus, jossa kaikilla Kurkoilla ja Gupeilla on sama 1000m osuus, jossa SUOMI 100 hengessä testataan kuka on kuka. Noususumman voi ko. pätkältä joku noheva jo päätellä. Helppoa elämää ja Supereita ei moisella häiritä – he saavat nautiskella omaa vakaata vauhtiaan.
Siispä tervetuloa joulukuun Erä- Kurkoon uuteen Kurko maastoon. Kilpailukeskus ja toimitsijat löytyy Oravasaaren takamailta; opastus alkaa Ilmoniementie 236 kohdalta, josta n 1 km ajomatka metsäautotietä. Muista tulla vanhalle 4 –tielle ABC kohdalta ja etelästä tulevat Toivakan kohdalta.
Tienvarsi pysäköinti – isot autot jäänevät vähän kauemmaksi. Yhteislähtö klo 18:00, matkat ja mittakaavat:
Kurkot: 6.1 km, 1:10 000, Power Stage rastit 8-10
Gupet: 5.0 km, 1:10 000, Power Stage rastit 6-8
Superit: 3.3 km, 1:7500
Helppo elämä: 2 km, 1:5000
Kartat muovitettu
Eipä muuta kuin tervetuloa
Erä-Jorman psta
Team Erä
Vihtavuoren Pamaus sai jostain ihmeen syystä taas luvan järjestää yhden kurkoilun. Ajankohdaksi valikoitui marraskuun viimeinen päivä Suomen juhlavuotta 2017 – siis aivan maamme 100-vuotissyntymäpäivän alla. Seurassa eniten ihmetystä herätti se, että jo ennenkin pahasti epäonnistunut ratamestari rekrytoitiin tehtävään vain vuoden hyllytyksen jälkeen. Aika kultaa muistot näköjään melko nopeasti.
Kokemuksistaan viisastuneena ratamestari päätti sotkeutua tehtävään mahdollisimman vähän. Pelkkä piirtäminen valmiille kartalle ja rastipisteille turvannee välttävän lopputuloksen. Maastokäynnit saati kartan päivittäminen (lue päivittely) olisivat jo melko uhkarohkeaa toimintaa.
Kilpailun näyttämöksi valikoitui uunituore Harisenmäki – tuossa Hitonhaudan ja Peurunkajärven välimaastossa. Valinta oli sikäli turvallinen, että alueella on kilpailtu ennekin. Keväällä 1878 Aleksanteri II hallitessa äiti Venäjää, autonomisessa Suomen suurruhtinaskunnassa tapahtui kummia. Aleksanteri II roikkui muiden Romanovien tapaan kiinni tsaarin yksinvaltiudessa. Pinnan alla kyti muutakin kuin maaorjien kapina. Suomi ja suomalaisuus oli alkanut nostaa päätään ja mm. kansakoulu oli perustettu. Kaikkien koulunvihaajien arkkivihollinen Uno Cygnaeus oli hakenut inspiraatiota lasten kiusaamiseen aina Alaskaa, Pietaria ja Keski-Eurooppaa myöten.
Ehkä näitäkin käänteitä merkittävämpi tapahtuma nähtiin Maaliskuun lopulla 1878 Peurunkajärven jäällä Finninniemen kupeessa (Urheilun pikku jättiläinen vuodelta 1946/Heikki Kekonin vinkki).
Tästä tapahtumat alkoivatkin oikein vyörymään. Vain 40 vuoden kuluttua Suomi oli jo itsenäistynyt ja Romanovit luopuneet vallastaan Venäjällä. Venäjän kansalle se oli vain askel kohti kurjempaa tulevaisuutta – Suomelle upean menestystarinan alkusoittoa. Noihin aikoihin nimittään ihmisiin oli iskenyt ihmeellinen villitys ”tiedustelujuoksuun”. Ensimmäiset viralliset suunnistuskilpailut järjestettiinkin Kauniaisissa 4.11.1923, Suomen ollessa jo esikouluikäinen. Lajin luonne tuli hyvin esille jo ”Juhani Juhaninpojan” eli Martti Jukolan, ja ”Heikin” kolumnissa Suomen urheilulehdessä 1931. Toimittajat olivat päättäneet perehtyä lajiin osallistumalla kilpailuun. Näin he kommentoivat edesottamuksiaan ja kokemustaan:
”Enää kilometri maantietä. Tien ohessa tenniskenttä, nättiä tyttäriä. Kuinkahan liekkään, katse sattuu liiaksi niissä viivähtämään ja sopivan oikotien pää livahtaa ohi. Rangaistuksena puoli kilometriä santsia. Saunassa sitten löylyä – ja leuhkimista. Ja niin paljon potaskaa kuin siellä saikin kuulla, oli yksimielinen tunnustus: tiedustelujuoksu on niitä kilpailuista kaikista hauskimpia.” (Rantala 2016: Orienteerausta ja oijustusta: Suunnistuksen varhaisvaiheet Suomessa 1900-1945)
Kaikki on siis periaatteessa jo kerran kokeiltua – mikään ei voine mennä pieleen. Harisenmäen etymologia ei auennut allekirjoittaneelle, koska informaatioähkyn lamaannuttamana olen päättänyt lopettaa muun muassa Googlen käyttämisen, naapurille juttelemisen, sähköpostien lähettämisen ja lukemisen, töissä käynnin, parisuhteen, kotieläimet…lista on pitkä mutta lohdullinen. Jäin siis vain pohtimaan olisiko jo ammoisilla harvennushakkuilla sahan haritus pettänyt metsomaakunnan petäjän katkaisussa. Muinoin oli sentään lunta tasoittamassa maapohjaa metsämiesten iloksi – nykyisin kun suunnistajatkin joutuvat koluamaan puhtaita kivikoita vuodenajasta riippumatta.
Kurkocupinkin historia on värikäs ja yllätyksiä täynnä. Vähäisin syy tähän ei ole ratamestareiden rajaton valta ja koskemattomuus tai kokemattomuus. En aio olla paikalla saamassa palautetta. Pitikös tähän kohtaan laittaa jotain specsejä?
Matkat:
Kurkot 5,8 km
Gubbet 4,5 km
SuperGubbet 3,5 km
Helppo elämä 2,4 km
Kartta on venäläinen topografikartta tsaariajalta muovitettuna. Yhteislähtöön opastus klo 18.00 alkaen parkkialueelta.
Torstainen kurkoaamu valkeni poutaisena. Maa oli lähes lumeton. Puolilta päivin tuuli yltyi ja iltapäivän aikana sai Kirppuvuori peitokseen kunnon nietoksen. Lähes samanmoisen mikä peittää Ilvesluola taulun maisemaa. Pahin tuisku oli laantunut 63:n kurkoilijan asettuessa lähtöviivalle traktoritehtaan kupeelle. Osa lienee jäänyt kotimökin lämpöön arpoessaan syysmyrskyssä Suolahteen lähtöä.
Lumipeite teki suunnistuksesta monin osin polkujuoksua. Ensimmäisen miehen tampatessa uraa muille. Alkukiihdytys tehtiin kevyenliikenteen väylällä. Kiihdytyksen jälkeen oli perhonen vanhalla sorakuoppa-alueella. Loppuosalla oli pitempiä välejä vähemmän ja enemmän kivikkoisilla kankailla. Osuipa rastipisteeksi yksi viisimetrinen järkälekin.
Kurkojen liki seitsenkilometrisen radan nopeimmat Pauli Leinonen, Juho Ylinen ja Arttu Syrjäläinen kulkivat Kirppuvuoren kivikoissa reipasta 7 minuutin kilometrivauhtia. Guppesarjan voittajaksi suunnisti Äänekosken maastoissa monet kansalliset voittanut Jouni Kahelin. Ikämiesten tasaväkisessä kärjessä kiilasi neljänneksi Tuulia Viberg. Tämän syksyn SM-yön naisten pronssimitalisti kävi jo alkusyksystä harjoittelemassa kisamaastossa. Pokaten raktorirasteilta polkutraktorin. Superguppejen ylivoimaiseksi voittajaksi kipaisi Helsingin Suunnistajien nuori Elina Lammi. Äänekoskelaista väriä tulosluettelon kärkeen toi sarjakuvaseuran Timo Hämynen kolmannella sijallaan. Lienee seuran suunnistushistorian kovimpia saavutuksia. Sarjakuvamiehet muistetaan seuran suunnistustoiminnan alkuaikojen Jukolan kolminkertaisena jumbojoukkueena. Helpon elämän tehtaan teräsverkkoaitaan tukeutuneelle radalle suuntasi vain yksi suunnistaja.
Sen kummemmin kurkocupin tilastoja tuntematta, lumimyräkästa huolimatta, kisa meni ilmeisen reippaasti läpi. Ketään ei hylätty ja kisan viimeinenkin selvitti tuiskuisen vuoren alle tunnissa. Järjestäjät pääsivät pakkaamaan kertaalleen tuulenkin viemän toimitsijateltan hyvissä ajoin. Mistä kiitos ripeille kurkoilijoille.
Rapiat 111 vuotta sitten retkeili ja metsästeli Kalevalaa kuvittanut Akseli Gallen-Kallela Suolahden Kirppuvuoressa. Ilveksiä ei juuri ampumaan päästy, niinpä taiteilija otti maalausvehkeensä esiin ja taiteili tyypillistä kurkomaastoa kankaalle. Ketä kiinnostaa voi Turun taidemuseossa käydä tutustumassa tulevaan kurkomaastoon. ”Ilveksen hiihdännässä Suolahdessa tapasin silmieni ja siveltimeni iloksi eräällä mahtavalla louhikkovuorella komeita, vielä pystyssä olevia kelohonkia. Isännän kysymykseen, tulisinko vielä toisenakin talvena hänen taloonsa vierailemaan, vastasin käyväni mielelläni, jos harvinainen kelohonkapaikka saisi vielä seistä paikallaan. – Seisokoot siinä teille kukkina, oli lauhkea vastaus.” Taiteilijan terveisiä vierailun jälkeen. Pari kelohonkaa seisoo vuorella vieläkin.
Kurkomaastoa lumen peittämänä. Ilvesluola, Turun taidemuseo.
110 vuotta myöhemmin retkeili maastossa eräs Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva nuorehko taiteilija. Maalaten digitaaliseen muotoon maisemaa vuoresta. Kurko-organisaation tietoon ei ole kantautunut että taiteilijan teoksia olisi nähtävillä vielä taidemuseoissa. Sen verran nimeä on kaverille kertynyt, että neljä vuotta sitten kokoontui monikymmentuhantinen kansa katsomaan erään taideteoksen julkaisua eteläiseen Keski-Suomeen. Kaukaisimmat vieraat aina maapallon toiselta puolelta. Euroopan pohjoislaidalla olevan kansakunnan Kaukametsäläiset kokoaa väkeä vuosittain ennen Juhannusta juhlistamaan kansalliskirjailijansa luomien venlan ja veljesten perintöä suviyöhön. Perinteeseen kuuluu, että tapahtuma kietoutuu metsistä taiteillun piirroksen kanssa ympäri metsiä juoksenteluun. Moni ihaili tuntitolkulla tätä piirrosta hölkätessään Heräkulman kankailla. Kurkokansa pääsee Ilvesluolan rinteillä saman taiteen tekijän raktorirasteilla kasteensa saaneen taiteilun jäljille.
Katse kohti kurkomaastoa. Akseli Gallen Kallela Kirppuvuoressa vuonna 1906.
Järjestäjät ovat varanneet kisan paikoitukseen useamman sata asfalttiin maalattua parkkiruutua Valtran traktoritehtaan kupeella. Kisan startti tapahtuu asfaltilta klo 18.20. Asfalttikiihdytyksen jälkeen odottaa vanhaa hiekkamonttua, kangasta ja kivikkoa. Kurkoille kertyy matkaa vajaat 7 kilometriä. Kurkottarilla, Gupeilla ja nassikoilla neljännes ja Supergupeilla puolet vähemmän. Helppo elämä on tehty todella helpoksi. Traktoritehtaan valot kajastavat koko reitille ja tehtaan verkkoaidasta voi ottaa kiinni jos metsä alkaa eksyttämään. Hajontaa on muilla sarjoilla paitsi helpolla elämällä.
Ilvesluolan kätköihin eivät ratamestarit ole rasteja piilottaneet. Yksi rasteista on toisen metsäneläjän – mehtäsian – pesäaukon tuntumassa. On siinä metän elävällä syysyössä ihmettelemistä, kun kurkokansa poukkoilee pesärapuilla valotuikut päässään.
Jokilaakson historiaa tutkittiin urakalla ja siihen uskaltautui mukavasti 91 rohkeaa hämyistä sankaria. Yksi sankari teki kurkohistoriaa, kun keskeytti jo ennen lähtöä. Toki tätä draamaa on varmasti joskus ollut, mutta ei mies muistiin ja sehän on tunnetusti lyhyt, naisten muistia kukaan ei halua muistellakaan. Siitä tulee yleensä vain väärin ymmärrystä.
Can Can-tanssin kuumat rytmit oli opeteltu ja öljylanteet oli rasvattu torstai-illan spektaakkeliin. Hameenhelmat nostettiin lähdössä korviin ja pientä epämääräistä yninää kurkojoukko lähdöstä kuului, kun kaikki eivät alkusoittoa nähneet. Nykyiset valonheittimet oli suunnattu väärään suuntaan tai kartasta yritettiin kurkkia naapurien hajontoja. Siinä kohtaa jo monelle jaettiin väärät kortit käsiin ja pientä ärräpäätä kuului selvällä Suomen kielellä, taisi joku yrittää kiroilla Ruotsiksikin. Tosin huonolla rallienglannilla. Kurkojoukko kuitenkin saatiin matkaan ja kaikki vielä metsästä poiskin.
Eli illan tansseissa parasta jalkaa esitti Kurkoissa Toni Saari, joka oli pienessä karussa Arttu Syrjäläisen kanssa alkulenkin jälkeen. Loppulenkistä ei ole toimituksessa varmuutta, mutta Lauri ja Aki imivät eroa jokatapauksessa kiinni. Tässä järjestyksessä tultiin maaliin ja Toni sai nykäistyä reilun puolen minuutin keulan Arttuun ja vajaan minuutin eron Lauriin ja Akiin. Gubet eivät sitten uskaltaneet tehdä suurta eroa toisiinsa, joten letkajenkassa tultiin aina maaliin saakka. Tästä ei rokotettu ja kartat tarkastettiin tarkasti, kun järjestäjät epäilivät ettei kaikki ole käyneet omilla hajonnoilla. Toisin kävi! Gubeissa parhaiten helmoja heilutti Keuruun nuorimies Samuli Peltola, joka taisi ratkaista pelin toiseksi viimeisellä rastilla. Muut jäivät arpomaan oikeaa koodia, joten alamäkikirissä vanhemmilla ei ollut sanan sijaa. Onnittelut voitosta. Kakkoseksi runttasi Vesa, joka on ollut hurjassa kunnossa koko kauden. Tuore isä Kettunen kiiruhti kolmanneksi ennen Jannea ja ikinuorta Jonesta. Supergubeissa otettiin myös loppukiri ja nopein oli Jouko Sormunen ennen Seppoa ja Anttia. Helpossa Elämässä Rantalan Kai viiletti radan nopeasti, hyvä että järjestäjät ehtivät tulospalveluun kuvauskeikaltaan.
Jämsän kurko-organisaatio kiittää osallistujia mukavista tansseista. Toivottavasti nähdään taas vuoden päästä!
Tutkiva suunnistuskarttoittaja ja -ratamestarijoukko törmää metsän kätköissä joskus historian havinaan. Tänä keväänä löydettiin ennen Am-Keskimatkaa Partalan suunnistusparatiisista Tanssikallio, 1920–50 -luvuilla kyläkunnan nuorison letkajenkalla ja laahustustangolla siloiseksi hioma kalliokynnäs. Kun ei nykyisen kaltaisia huvikeskuksia silloin ollut, niin tämäkin toimi. Sen juurella olevaa am-kisarastia leimatessaan saattoi kuulla Henry Theelin laulaman Syyspihlajan alla -kappaleen sävelten haikeat, mutta kuitenkin niin romanttiset soinnit.
Tämä oli Jokilaakson paikallishistorian havainnoissa vasta alkusoittoa. KurkoCup-maastotutkimuksissa törmättiin yllätykseen, joka Paljakan kylähistoriassa oli onnistuttu pitämään salassa kuin kynttilä vakan alla konsanaan. Tästä tarinasta ei värikkäitä vaiheita puutu.
Jämsänkoskella, kivenheiton päässä tulevasta Kankaanmäen Kurkokisamaastosta oli jo 1700-luvun lopulla teollisuutta. Paikkakunnan ensimmäiset patruunat, maanmittari Gustaf Jakob Jack ja majuri Henrik Kihlström olivat perustaneet kosken läntiseen haaraan kaksiraamisen sahan, jolle myönnettiin sahausoikeudet vuonna 1796. Loppu onkin puunjalostuksen globaalia historiaa ja tulevaisuutta, kun 1800-luvulla liikemies Elieser Johansson laittoi paikkakunnalla alulle myös paperin ja selluloosan valmistuksen.
Tämä oli varmasti kaikkien Kurkojen tiedossa, mutta seuraava ei. 1800-luvulla rahakkaat teollisuusmiehet vetivät seudulle iloista elämää kuin kärpäspaperi kärpäsiä tallin nurkassa. Tai Jukolan viestin kostea, mutta aina yhtä kylmä sauna suunnistajia. Paljakan-Juokslahden välimaastoissa oli runsaasti sammaleista kuusikkopohjaa, jossa raskaan päivän päätteeksi niin sanotusti ”istuttiin iltaa”. Viimeisenkin arjen harmauden karkotti Pariisista 1830-luvulla maailman metropoleihin levinnyt Cancan-tanssi – tai paremminkin tanssityttöryhmät, joita kesäisin pyörähti paikkakunnalla poikamiesten huvina. Aivan hulluuden partaalle karskit sahamiehet veivät viehkeiden tanssijattarien sääripotkut (”battement”), hameen nostot, sekä aikanaan kiusalliseksi koettu paljastava pukeutuminen, kuten korsetit, alushameet ja sukkanauhat. Oudon yhdistelmän ja tunnelman kruunasi musiikki, joka yleensä oli tyylilajille ominaisesti Jacques Offenbachin Orfeus manalassa -operetin toisen näytöksen toisen kohtauksen helvetintanssimusiikki. Monista elokuvista tuttu reipas poljento, joka vielä nykyäänkin yhdistetään lähtemättömästi juuri Cancan-tanssiin. Siinä pitojen ykkösbändi, tehdaspalokunnan ja kylän WPK:n yhdistetty torvisoittojaosto, pääsi puhaltamaan tahtia puna poskilla ja palkeiden kyllyydestä!
Nyt on metsä tältä osin vaiennut, tienoon nimikin muunnettu paremmin suomenkielelle taipuvaan muotoon ”Kankaanmäki”. Parhaiten alueen iloisen historian havaitsee nykyisin väkijoukon aikoinaan tallaamasta mutkittelevasta, peruskallioon saakka painuneesta paluupolusta takaisin Jämsänkoskelle. Viiden kilometrin matka on haluttu tuplata ja optimoida kuljetun matkan ja käytetyn ajan kokonaisvaikutus. Toinen selvä merkki alueen esihistoriasta on suuri määrä valtavia muurahaispesiä. Alueen maaperään muodostui menojen tuoksinassa olosuhteet, jotka imivät pohjoisen Jämsänjokilaakson kaikki muurahaiset tälle muutaman hehtaarin alueelle. Näitä myös Kurkot pääsevät ihailemaan!
Ja sitten varsinaisen nykyilon lähteille! Tällä kertaa Kurko-joukko kokoontuu Juokslahden ja Jämsänkosken välisen tien varren hiekkamonttuun. Seuratkaa opasteita ja parkkeerausohjausta. Välittömästi parkkipaikalta etelään avautuu Kankaanmäen rinne ihanine kuusikoineen. Vieressä on myös normaalia talousmetsää. Molempiin tutustutaan. Kartat – tämän vuotista uutta kartoitustyötä (viimeiset päivitykset 11/2017) – jaetaan ennen lähtöä käteen ja ne ovat Kurkoilla ja Gubeilla mittakaavassa 1:10 000 sekä Supereilla ja Helpossa Elämässä 1:7 500. Kurkot saatellaan paukusta 6,4 km radalle, Gubbet 5,2 km radalle SuperGubbet 3,3 km radalle ja lopulta myös Helposta elämästä nauttivat joukon jatkoksi 2,3 km pitkälle taipaleelle.
Lähtö toteutetaan yhteislähtönä tasan kello 18:00. Show alkaa jo 17:50. Lähtömerkkinä toiminee Paljakan cabareetanssiryhmän esityksessä toteutuva hameenhelman heilautus vähintään olan korkeudelle. Eturivin miehet raportoivat muulle joukolle, kun se taso yksimielisesti ylitetään. Muista lähteä metsään, sillä historian ja hientuoksuiset bileet jatkuvat Suomi 100-vuotta hengessä Kankaanmäen siimeksessä!
Rasteja on lähekkäin, omaa rataa ja rasteja kannatta suunnistaa. Tarjolla on lyhyttä piiperrystä nyhrääjille ja pitkää siivua runttaajille. Parhaat ”yleismies Jantuset” ja joiltakin osin ehkä onnekkaat, voittavat. Hajontaa on, mutta eiväthän ne ihan tasapuolisia tietenkään ole. Tylsääkin se olisi jos kaikki pelaisivat samoilla korteilla. Eivätkä ne kortit tällaiselle joukolle edes riittäisi.
Jos Can Can tanssi ei miellytä, niin metsässä voi pyöriä kuin puolukka …
Tätäkään Kurko-osakisaa ei kannata missata. CanCan -Kurko palkitsee kaikki. Hyvällä mielellä ja osan osallistujista jopa muuten: mm. ”Miesten sarjan” eli vähintään XXXL-kokoisten sarjan kärkikolmikko palkitaan perinteiseen tapaan tyköistuvalla Jämsä-Jukola -asusteella. Niitä ei ihan joka jampan vaatekaapista löydy! Muut voivat halutessaan täydentää urheiluvarustevarastojaan paikalle rientävän Suunnistajan kaupan myyntiautosta.
Tule ja koe Kankaanmäen iloluonteinen historia ja nykypäivä!
Karttakomitea on palannut saunasta ja raportoi seuraavaa. Ilma oli niin pimeä ja täynnä märkyyttä ettei organisaatio saanut yhtään lampun välähdystä tarttumaan filmille. Kuvailen siis sanallisesti mitä tänä torstaina tapahtui. Organisaatio oli kokonaisuudessaan kokoontunut liikenteenohjaukseen ja hyvinhän parkkeeraus sujui. Kentältä lähtöautoa seurasi kaikkiaan 91 urhoollista kisaajaan. Auto teki matkaa vakaasti, olihan puikoissa tunnettu hevosmies. Metsään lähdettiin sopuisasti, vaikkakin hieman pelon sekaisin tuntein. Puuttuihan lähes kaikkien kartasta polut ja muut urat. Kartan formaatti tuotti joillekin, sanoisinkohan monelle, vaikeuksia.
Kukin voi tykönänsä pähkäillä valitsiko väärän startegia, väärän letkan vai peräti väärän polun. Koska tulikiven katkuinen sadattelu maalialueella useimmiten kohdistui kurkoilijaan itseensä, päättelee karttakomitea onnistuneensa kohtuudella vaativassa tehtävässään. Koska joku voi yöllä virheitä pohtiessaa tuntea kuuluvansa kurkoluokkaan ”kehityskelpoinen tyydyttävä”,paljastaa organisaatio seuraavan ”Paratiisin paperin”.
Nykyisen hybridisodankäynnin periaatteita mukaillen lähetti karttakomitea jokaiseen sarjaan oman drollinsa- lue röllinsä. Viidestä röllistä yksi selvisi ratansa läpi kunnialla, tosin avustettuna, siitä syvä kumarrus. Muiden olisi pitänyt ns. kotikenttäedun (kartan täydennystä, rastipukkien tekoa, kapuloiden vientiä rasteille tänä aamuna jne) turvin ainakin roikkua kärjen kyydissä, mutta röllin pskt. Yksi hyväksytty suoritus kohtuudella, kaksi hylättyä ja yksi ”ei aikaa” haahuilu.
Jokaiselle kurkoilijalle sattuu huonoja päiviä. Ensi torstai voi muuttaa kaiken.
