Pöpelikköön menee

Pöpelikkö-kurko Savonmäen ja Väärän Väärämäen maastossa

Pönttövuoren Peikot, perinteinen suunnistusseura Leppälahdesta, otti haasteen vastaa ja pystytti Kurko-organisaation, suunnitteli radat ja koejuoksi ne, tietysti yöllä. Karttana kuvan mukainen “peruskartta” vuodelta 1922. Kuvassa mukana epäilyttävän mutkikas GPS-jälki.

Eihän siitä mitään tullut kun ei löytynyt rastepisteitä. Kaivettiin esiin seuraavia karttavesioita,mutta tilanne ei parantunut. Kaalisoppa oli loppumaisillaan ja hätä koko projektin onnistumisesta hiipi puseroon. Luovuus onneksi voitti. Perustetaan komitea! Kartan luonti tyhjästä-komitea. Syntyi komiteatyönä erinomainen ajatuas yösuunnistuksen peruskartasta. Kartan painamisen jälkeen maastoon on kuitenkin ilmestynyt kaupungin liikunta- ja puisto-osastojen toimesta rusaasti muutoksia.

Liikuntatoimi on tuonut häiriöksi myös valosaasteen, joka saa yön sankareiden tuikut näyttämään entistä kalpeammilta. Koiran ulkoiluttajat ovat myös ansiokkaasti liikuntaa harrastaessan lisänneet polkuverkostoa. Kuusen tyvitukkia himoitsevat metsän pedot ovat syöneet reikiä ikimetsiin ja kuopineet maata mennen tullen. Komitea päätti Kurko-organisaation luvalla olla välittämättä moisista pikkuseikoista ja jatkoi ahkerointia uusian ratojen kanssa. Kun kasvattajaseuramme Terän pilvivarastosta löytyi käyttöömme tyylikäs OCAD-pohja niin loppu menikin arkaaisen snonnan mukaan “kuin Römssöössä”. Suurkiitos Timbelle! Ikimuistoisilla radoilla kisataan siis seuraavana torstaina. PöPe pussittaa kartat valmiiksi.

Kurkojen radat ovat reilusti 6 km mitaltaan ja rasteja noin kymmenen. Kuten yo. kartasta voi arvata ratamestari on voinut hyödyntää hienoja maastonosia ja pitkiä rastivälejä. Kartan mittakaava on 1:10000, Gupperadat on laadittu samojen periaatteiden mukaisesti. Niillä on pituutta noin 5 km ja rasteja muutama vähemmän kuin kurkoilla, Mittakaavana tarjoillaan eksoottista 1:8500.

Supergupet, nuo väsymättömät metsien samoajat saavat nautiskella 3.5 km radoista kartalla, jonka mittakaava on 1:7500. Rasteja ehkä enemmän kuin muilla, ettei menisi rahat hukkaan.

Kurko-, guppe- ja superg-radoilla on hajontaa mennen tullen. Heijastimia on metsässä runsaasti, rasteilla ei ole lippuja. Pidä siis koodilista ja määrite visusti mielessä kun etsit tietä kotiin.

Helppo elämä elää yössä kuten nimi todistaa. Rata on kaikilla sama, 2 km, ja laadittu turvallinen kotiin pääsy mielessä. Tälle radalle tohtii lähteä vähäisemmälläkin yösuunnistuskokemuksella.

Lopuksi se tärkein. Kisan parkkipaikka on Vaajalinnan kentällä Vaajakoskella. Parkkipaikka avataan torstaina 09.11 klo 17.00. Paikoitus opastuksen ja ohjeiden mukaan. Osallistumismaksun suoritus (tasaraha!), kisaan sisäänkirjautuminen ja EMITTIEN NOLLAUS parkkipaikalla! Lähtöön siirrytään johdetusti klo 18.15, matkaa lähtöön muutama sata metriä metsän poikki. Maalista palataan samaa reittiä takaisin.

PöPen Kurko-organisaatia muistuttaa KAHDEN TUNNIN herrashenkilö sopimuksesta. Kaikki kisaan sisäänkirjautuneet ilmoittautuvat maalissa ja viimeisetkin mieluusti 2 tunnin kuluessa lähtöluvan saatuaan.

PöPen Kurko-organisaatio: kartan luonti ja radat PR; paikoitus ja lähtö SS,MV,JT,VR; ict PR,PR; “latupartio” SS,MV,PR; huolto MR; yhdyskuntasuhteet ja arkistolöydöt KH; metsään menevä varamies JR; toivottaa kaikki kynnelle kykenevät nauttimaan marraskuisesta synkkyydestä.

Kosteuden sijaan kuivaa kynttilähyggeä RiihiKurkossa

Kiihdytän Toyotan täyteen vauhtiin huipulle johtavalla tiellä. Rastilippu peruutuspeilissä heilahtaa lähes vaakatasoon, kun saavun viimeiseen mutkaan. Pienempää silmään, että toyotan 1.3 litrainen vapaasti hengittävä kone jaksaa ylös saakka. Peräpeilissä ei näy muita. Kuiva soratie pölyää pienessä pakkassäässä. Kuu köllöttää Muuratsalon silhuetin yllä. Noinkohan ehdin ensimmäisenä kisakeskukseen työpäivän päätteeksi? No ei sentään. Ravintolan pihalla seisoo lauma supergubbe-lajiin kuuluvia Keski-Suomen natiiveja hieroen linimenttiä nivusiin. Lauman johtaja hälyttää muut, kun kurvaan parkkipaikalle. Natiivin tungeksivat nuuhkimaan autoa. ”Suoraan Japanista”, totean. ”Mrrgh” vastaa natiivi. ”Mikä illan mittakaava? Entäs noususumma?” Suunnistajan kauppa availee myyntipistettä vieressä, mutta ilmaisia ämpäreitä, joiden kimppuun voisin miehet usuttaa, ei näy missään. Sytytän pari kynttilää. Koska natiivit eivät ole vielä keksineet tulta tai pyörää- heidän aikansa on kulunut peukalokompassin opetteluun- he ihmettelevät tulta. Pääsen liukenemaan takakontille karttojen perkkaukseen.

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Kalmankosteutta löytyi vain ratamestarin otsalta kilpailua edeltävänä yönä, kun paljastui että supergubberatoihin oli livennyt väärät rastikoodit. Onneksi tämä ei juuri häirinnyt kokenutta kaartia, jos nyt ihan kaikki eivät omaan lähtöön heti ensiksi löytäneetkään. Ensi kerralla laitetaan viitoitukset. Jos siis ensi kerta vielä koittaa. Ehkä jätetään kartan teko ammattilaisille. Ehkä.

Ja jos ei ihan 40 000 osallistujaa vielä tänä vuonna saapunutkaan Suomen suunnistusurheilun mekkaan, niin epäilemättä rohkaisevien kokemusten myötä tapahtuman maine leviää ensi vuoteen mennessä. Sprintterit ymmärsivät nytkin pysyä kotona ja syytä olikin, nimittäin radoissa ei turhaan säästelty. Lajin kova ydin sen sijaan veti aivan kuten edelliselläkin kerran vuonna 2005, tosin sarja oli useimmilla vaihtunut. Kun seuraavan kerran kurkosirkus palaa Riihivuoreen, lienee myös sargofagi-sarja jo lanseerattu johon sitten illan ratamestarikin satsaa ammattimaisella otteella.

No mutta itse kilpailuun. Kurkoissa homma ratkottiin reidellä viimeisen 700 metrin välillä. Niin kuin luvattiin joskin kaikki eivät saapuneet maaliin ihan yhtä aikaisesti. Voittajaksi selvisi, ei mitenkään yllättäen, Toni Saari. Saaren kintereillä maaliin ennättivät kurkokauden musta hevonen Tuomo Lahtinen ja hervottomassa uransa lopullisen läpilyönnin tehnyt Juho Ylinen.

Kuvia SkyDrivessä.

Gubeissa voiton vei kotiradallaan juossut Vesa Klemettinen perässään suunnistusliiton valmennusryhmien haastajatiimissä jo reilut 30 vuotta treenannut ja kilpaillut Jouni Kahelin. Näillä pisteillä mahdollisuudet maajoukkueeseen taas paranivat. Tuulia Viberg oli melkoisen lähellä gubbekärkeä mutta sukupuolen tarkistuksen jälkeen julistettiin kurkotarten ylipapittareksi. Eikä jäänyt kauas tuleva Keuruun kasvatti Samuli Peltonen. Supergubbesarjan vei nimiinsä lokakuussa 65 vuotta täyttänyt Gianluca Salvioni. Ensi kerralla sarjaan pääsee vain passintarkistuksen kautta. Todellinen supergubbe voittaja selvinnee, kun viimeinenkin kynttilä Riihivuoren huipulla on sammunut.

Terä kiittää ja päättää täältä tähän ja ensi kertaan. Ensi viikolla kaikki toisin. Paitsi ihmiset. Hullun kiilto silmissään. Kokemus vailla vertaansa.

Riihikurko; kalmankosteaa hyggeä siellä mihin aurinko ei paista – fyysisen keskimatkan hengessä.

”Kunta käyttää etuosto-oikeutta Riihivuori-kaupassa” Uutisoi New York Times etusivullaan 26. lokakuuta, 2017.

Muuramen kunnanhallitus päätti käyttää etu-osto-oikeutta laskettelukeskus Riihivuoren kaupassa. Kunnanhallitus katsoo, että etuosto-oikeudenkäytölle on selkeät perusteet, koska alueelle sijoittuu ehkä koko Keski-Suomen kannalta merkittävin suunnistusmaasto, joka tukee kunnan strategiaa alueen punaviherrastinetsintämädättäjäinsinöörilääkärijuoppometsurien veroparatiisina mahdollistaen koko Suomen valtionvelan kuittaamisen vuoteen 2033 mennessä.

– ”Kunta on etsinyt Riihivuorelle uuden toimijan, joka on pullauttanut alueesta uuden laaserkartan, jolla kunnantalous käännetään nousuun, joka kestää aina auringon sammumiseen saakka” toteaa kunnankamreeri Eino Vähä-Pätevä lahkeet lepattaen neonvihreässä tuulipuvussaan kunnantalon etupihalla. ”Samalla kunnan liikuntapaikkojen määrä nousee yhdestä kahteen ja aikuistyypin diabeetikkojen määrä putoaa kahdella” iloitsee suunnistajanakin tunnettu juokale, kunnanlääkäri Kauko Parantaja. ”Magnesiumin ja linimentin myynnissä odotamme noususuhdanteita” lisää kyläkauppias hieroen karvaisia kämmeniään vuoroin kissan nahkaa ja vuoroin eboniittisauvaa vasten. ”sähköä on ilmassa ja ahtopainetta karttapusseissa, kun letkat starttaavat” kauppias lupaa ”jos ei olkapää kramppaa sitä ennen”

Kunnanhallitus on ylimääräisessä kokouksessaan päättänyt, että alueella järjestetään kansainvälisestikin merkittävä koko kansan liikuttaja, Kurko-Cup. Tapahtumaan odotetaan 40 000 suunnistajaa mutta vähempäänkin ollaan tyytyväisiä. Kunnanjohtajan arvelee kansakoulusuunnistusmuistojensa perusteella, että tulossa on VÄHINTÄÄNKIN helatorstaita edeltävää tiistaiaamua muistuttava super-elämys. ”Laskettelurinteen reunalta on hyvä ottaa suuntaa ja huipun rakennukset toimivat eksyttäessä hyvinä polvisuunnanottopisteinä, samoin kuin ympärillä olevat vesistöt, joiden syvänteistä löytää helposti oman elämänsä pohjakosketuksen” arvelee nuorena katiskaan sukeltanut kunnanjohtaja.

Nyt on siis oiva tilaisuus nauttia Muuramelaisen kunnallisdemokratian hedelmistä veronmaksajien rahoilla. Ja jos et ole veronmaksaja niin voithan aina osallistua omilla, perityillä tai firman rahoilla, liikuntasetelit kun käyvät maksuvälineenä.

Lähtöön siirrytään Riihivuoren huipulta klo 17:50 aikaan. Heikoimpia suunnistajia ajatellen olemme siirtäneet kartan reunoille tämän vuosituhannen kaikki suhdannekuopat, jotka on täytetty vedellä ja merkitty karttaan sinisellä. ”Jos vettä on muniin saakka, on aika harkita suunnan tarkistusta. Sitten kun on 80 metriä vettä pään päällä niin voi epäillä magneettista häiriötä tai kartoittamatta jäänyttä järveä. Samoin, jos on juossut yli 100 m tasamaalla. Silloin ei ole todennäköisesti enää kartalla ja on aika äänestää minua. Tai alkaa ostaa kansallisosakepankin osakkeita” toteaa ratavalvoja Paatero vaali- ja pörssitiedotteessaan.

Hajontakaavio on teetätetty Tiomilan ratamestari Per Runkvistilla, joka lupaa tiukkaa kilpailua loppusuoralle saakka. Rasteja on roiskittu rinteeseen todella tiheään, joten koodit on syytä tarkistaa. Jos satut väärälle hajonnalle niin oma saattaa melkein näkyä, kun päätä vähän kääntelee. Hajonnat ovat siis pienet, että kaikki varmasti pysyvät mukana. Tärkeintä ei ole rehti kilpailu vaan se, että kaikki saapuvat loppukirin päätteeksi maaliin yhtä aikaa- se on nykypäivän tasa-arvoa se.

Ratamestari ehdottaa seuraavaa ohjetta:”Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Harvian tehtaille saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? reitinvalinnan?”. Reitinvalintavälejä on suunniteltu huolella monen vuoden ajan. Ratamestari-kartantekijä on koejuossut välejä vuodesta 2011 lähtien vaihtelevalla menestyksellä.

Kaikkia kiviä ei alettu kartoittamaan. Jos kivi on kartalla, on se myös maastossa. Varmaa on sekin, että jos kivi ei ole ratamestarin hartiatasolle, sitä ei ole kartalla, tai sitten on, jos ratasuunnittelu niin on vaatinut. Alle 50 km pitkät järvet on jätetty merkitsemättä, jos ne eivät vaikuta reitinvalintoihin. ”Pieniä” alueita on jätetty käyrästöjen varaan. Muuramelaiseen tapaan alle 300m2 taloja ei ole huomioitu, mutta eipä niitä metsässä juuri olekaan, kun rantapaikkojakin on riittänyt yllin kyllin Jyväskyläläisten rahoittamille puolipaneloiduille kerskaneliöille.

Kokonaisuutena kartan pienet epätarkkuudet eivät häiritse ensinkään suunnistuselämystä, koska käyrät ovat justiinsa paikallaan ja kartta tyyliltään uus-klassisimia ja siksikin helppolukuinen. Radat suunniteltiin niin, että suunnistettavuudeltaan ja kulkukelpoisuudeltaan parhaat palat käytetään eikä ryteiköissä tarvitse paljon ryskätä. Jos on kovin huonoa, niin todennäköisesti et ole aivan optimireitillä. Tämä tarkoittaa joissain sarjoissa kartanvaihtoa n. kisan puolivälissä. Aivan kivetöntä pohjaa ei löytynyt joka kohtaan mutta ihan ei Toivakkalaista kuitenkaan. Kurkosarjassa nousua on paljon ja hajontaa on vähän. Samoin on saattaa olla Gubeissa matkaa n kilometrin verran vähemmän. Super-Gubet on säästetty muutamilta nousuilta mutta siltikin ylämäkeä riittää ja suunnistushaasteissa ei ole säästelty. Super-gubet ja helpon elämän taivaltajat starttaavat lähdöstä 2.

Kaikesta surkeudestaan huolimatta kurkosirkus ei palaa turhaan epäreilujen hajontojen syntysijoille. Kisailijoille luvassa on syyshyggeä ja kotiin jääneille happamia naamoja. Voittaja selviää, kuten aina on selvinnyt. Sarjassa kuin sarjassa, jouluun mennessä.

Joulu tuli RelaKurkoon – tai ainakin lumi!

Perinteiseen RelaKurkoon saatiin kuin saatiinkin toivottu kunnon hiihtokeli: taivaalta satoi uutta lunta ja lämpötila pyöri nollan tuntumassa. Pito-ongelmat olivatkin polttavin puheenaihe varsinkin kesäkumeilla paikalle saapuneiden keskuudessa, mutta huoltopäälliköiden uurastuksen tuloksena toimiva tälli löydettiin lähes kaikille kilpailijoille. Swix VR50 näytti toimivuutensa haastavissa olosuhdeissa erityisesti vauhdikkaimmilla suunnistajilla, mutta gubbesarjoissa hieman istuvassa asennossa epävarmemmalla potkulla liikkuville tarvittiin napsun kovempi pito, johon Swix VR55N pystyi vastaamaan.

Kurkosarjassa suoritettiin jälleen kerran pieni ihmiskoe tarjoamalla ensin kolme kilometriä viestihajontaa ja loppuun neljä kilometria putkea. Ensimmäisten avaamasta ladusta huolimatta koko joukkoa ei kuitenkaan saatu jonossa maaliin vaan voiton vei Suunnan yömies Pauli Leinonen perässään Lauri Oikarinen ja Juho Ylinen. Toni Saaren suoritus kaatui jo kakkosrastin hajontaan, joten Lauri pompsahti samalla selvään johtoon kurkopisteissä. Kurkottarissa kolattiin lunta useammallakin rastilla, mutta lopulta maajoukkueen Miia Niittynen voitti haastajaryhmän Tuulia Vibergin Kati Korhosen liu’utellessa kolmanneksi.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.

Gubberadalla nähtiin jälleen tuttu kärkikaksikko. Tällä kertaa vahvimmin lopussa tasatyöntöä työntänyt nassikkasarjan ykkönen Samuli Peltola jätti Suomen kovimman ikämiehen Vesa Klemettisen lipsuttelemaan toiseksi viimeiselle rastille ja kurvasi ylivoimaiseen voittoon. Supergubeissa voitelussa parhaiten onnistuivat Anna Kotkajuuri ja Elina Lammi.

Lisää kuvia SkyDrivessä, Flicr:ssä ja GoogleDrivessä.

Relatiimi kiittää jälleen kerran kaikkia perille asti selvinneitä hulluja.

Nähdään taas ensi viikolla RiihiKurkossa!

Ehdota KurkoCupia vuoden 2017 jyväskyläläiseksi liikuntateoksi!

Ehdota jyväskyläläistä vuoden 2017 liikuntatekoa

Nyt on aika ehdottaa vuoden 2017 jyväskyläläistä liikuntatekoa. Liikuntateko valinnassa nostetaan esiin kaupungissa merkittävästi liikunta-aktiivisuutta lisäävä toimija/toiminta.
Ehdotusten perusteella Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelut valitsee vuoden 2017 liikuntateon, joka palkitaan Keski-Suomen Urheilujuhlassa Paviljongissa perjantaina 26.1.2018.

Oman ehdotuksen voi tehdä 5.12. menneessä osoitteessa https://www.webropolsurveys.com/S/0970B7CB8AA85483.par. Kaikkien yhteystietojensa jättäneiden kesken arvotaan liikunta-aiheisia palkintoja.

Ken Kuusmäkeen kurkottaa


Ratamestarin ja kartantekijän burnout-kauden viimeistelee jo lähes perinteiseksi muodostunut Rela-Kurko. Moni varmaankin epäili (ja osa todennäköisesti viime vuoden maaston jälkeen jopa toivoi) ettei järjestelyorganisaation voimakaksikko ehtisi tänä syksynä muilta sivuprojekteiltaan kurkoja järjestämään. Mutta ei huolta, sillä taas on luvassa viihdettä täysimittaisesti koko kuuden euron edestä. Ja kurkosarjassa ainakin kuudenkymmenyhdeksän sentin edestä ekstranautintoa kaupan päälle.

Kuusimäen, tai oikeammin Kuusmäen, maastoa on vaikea kuvailla näin tehometsätalouden aikakaudella miksikään muuksi kuin poikkeukselliseksi. Jos viime vuonna juostiin paikoin jopa erittäin hyvin hoidetussa talousmetsässä, niin tänä vuonna kurkoillaan täysin hoitamattomissa ns. Noposen koskemattomissa suojelumetsissä, joita Metsähallitus on rakkaudella säästänyt kirveeltä jo pitkään. Ja vaikka alue onkin aikoinaan suojeltu kaskikoivikkona, niin koivikoista ei ole enää tietoakaan, sillä koivujen alla kasvaneet kuuset ovat vallanneet alueen. Suurin osa alueesta onkin ihaninta ihanaa 140-vuotiasta ikikuusikkoa. Pahoittelemme asiaa jo etukäteen.

Maasto olisi toki tarjonnut mahdollisuuksia varsin kurkomaisiinkin rastipisteisiin muutama kymmenen vuotta takaperin hakatuilla ja auratuilla, sen jälkeen suojelluilla ja nykyisin täysin umpeen kasvaneilla alueilla. Lieneekö kesän sateet sitten pehmentäneet myös ratamestarin, sillä vain kolme rastia on lipsahtanut valkoiselta vaalean vihreälle, joka sekin on keskisuomalaisiin vihreisiin suhteutettuna varsin kilttiä.

Kartta on tuttuun tapaan uusi. Tällä kertaa uudistus vietiin niin pitkälle että myös karttamerkit on uudistettu. Karttamerkkejä ei kuitenkaan houkutuksesta huolimatta lähdetty keksimään omasta päästä, vaan käyttöön on otettu tänä vuonna julkaistu ISOM 2017 -kuvausohje, joka on käytössä ensi vuonna kaikissa suunnistuskilpailuissa. Uusista karttamerkeistä kartalta löytyy muurahaispesä (ruskea kolmio) ja kaivo (sininen ihan liian suuri neliö). Muiden karttamerkkien muutokset ovat olleet lähinnä kosmeettisia.

Hajontaa on kaikilla radoilla helppoa elämää lukuunottamatta. Ja vaikka ratamestarin kesän tekemisiä onkin retosteltu paikkallismedioita ja Suunnistaja-lehtiä myöten, niin on varsin todennäköistä, etteivät Rela-Kurkon ratamestarin erikoiset tule kestämään yhtään päivänvaloa. Toivottavasti edes vähän lampun valoa. Kannattaa siis olla taas tarkkana koodien kanssa, hajontakaaviot kun eivät ole välttämättä ihan niin selvät kuin kartan perusteella voisi luulla.

Kartta on kokoa A4 ja mittakaava on kurkosarjassa 1:10000, muilla 1:7500, omat muovit mukaan.
Ratapituudet kurkot 7,2km, gubet 5,2km, supergubet 3,5km ja helppo elämä 1,8km.
Yhteislähtö klo. 19.00, siirtyminen lähtöpaikalle klo. 18.55.

Opastus kurkoilukeskukseen Kuusimäentieltä. Ajo kurkoilukeskukseen vain Kuusimäentien kautta.

Tervetuloa RelaKurkoon!

97 kartat ja tulokset


97-kurko on ryömitty lävitse. 76 urheaa kurkoilijaa oli uskaltautunut testaamaan luhankalaisen kangasmaaston salat. Suurin osa kurkoilijoista vaikutti yllättyneen positiivisesti. Kartoittajan näkemys oli yllättävän lähellä todellista suunnistuskarttaa. Erityiskiitosta sai rasti 54, rinnettä oli sinne ilmeisesti riittävästi. Ratamestari oli ollut hyvin lempeällä tuulella, hylkäysten ja keskeyttäneiden määrä oli jopa huolestuttavan pieni. Vai oliko syy mukavan maaston ja alimittaisten ratojen.

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.


Luhangan kankaat ovat kaikki netseellistä suunnistusmaastoa, sieltä ei hevin vanhoja suunnistuskarttoja löydy, joten ensi vuonna ratamestari ei ole yhtä armollinen. Korkeuserot eivät jää enää alle sadan metrin.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

97-Kurkon ennakot

Tervetuloa Luhangan kankaille kurkoamaan. Nyt on löydetty täysin uusi maasto, jollaista harva on osannut edes uneksia. (Tosin huonokuntoiset ovat voineet nähdä painajaisia.)
Opastus tapahtumapaikalle alkaa Sysmäntien varresta, Luhangan tienhaarasta, josta matkaa 97-Kurkokeskukseen on 1,5 kilometriä. Mikäli joku uskaltautuu paikalle Jyväskylän suunnasta, kannattaa auto kääntää kohti Korpilahtea ja tulla kärkisten sillan kautta.

Radat:
Kurko n.6km
Gubbe n.5km
Super n.4km
Helppo n.2,5km
Lähtö: 19.00 Parkkialueen välittömässä läheisyydessä.
Maasto: Luhangan tasaisin ja kivettömin.
Hajonnat: On
Kartta: A4, Omat muovit. 1:10 000 /5m
Kartoittajan näkemys maastosta. Voi olla valmis, voi olla kesken, mutta hyvä kartta kuitenkin, tai kartta vähintään. Kartoittaja ei ole maaston kivisyyden takia lähtenyt merkkaamaan kaikkia kiviä maastosta (aika paljon on kyllä merkannut), jos joku kaipaa karttaan lisää kiviä kannattaa ottaa matkaan kynä, merkattavaa kyllä löytyy, vaikka kartta voi tuntua joltakin osin hyvinkin kivien täyttämältä.

Vaikka maastossa kiviä riittää, maastopohja on joiltakin osin jopa erittäin miellyttävä juosta. Jalan alle löytyy kalliota sekä polkuakin. Vauhtia hidastavia pusikoita tai soita ei maastosta juuri löydy.

Hyde vai Jekyll?

HydeKurkon jälkiä selvitellään nyt päivän valjettua Halisenperälle. Kilpailualueella sijaitsi vain yksi ainoa talo, jonka lähettyville Kurkoilijoilla oli mahdollista eksyä. Mutta jo ykköselle mentäessä jotkut olivat hakeutuneet reitiltä niin paljon sivuun, että onnistuivat kulkemaan sen ainoan KIELLETYN ALUEEN läpi (vihreällä merkityt piha-alueet ovat AINA kiellettyjä alueita). Pihan valvontakameraan tallentui syyllisestä kuva:

HydeKurkon osallistuja pihamaan valvontakamerakuvassa.
Muut samassa letkassa olleet voivat ilmoittautua itse kurkokoordinaattoreille ja pyytää suorituksensa hylkäämistä vähin äänin! (Tämä viesti ei mahdollisesti tavoita kaikkia seniilisarjalaisia, mutta kertokaa te muut heille mitä ”ATK:ssa on asiasta kirjoitettu”!)

Mallikartat: K, G, S, H. Tässä vielä kaikki rastit.

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Hydekurko tarjosi taas elämyksiä, mikäli eksyi paikkaan, jota metsurit eivät olleet löytäneet. Perhoset ja polut loistivat poissaoloillaan, varmaankin syyskelit olivat ne lennättäneet etelään. Olivat kuitenkin maaston jättäneet jäljelle. Onneksi joku (kenties ratamestari?) oli tuonut hajontoja tilalle. Ratamestari esitteli erinomaista syyskuntoaan johtamalla ylivoimaisesti kisaa lähtöpaikalle saakka. Sen jälkeen oli muiden vuoro mennä kärkeen.

Tositoimissa hajonnat sekoittivat jo muutoinkin sekaisin olevan porukan. Pikkuporukoita pääsi syntymään, joten suotakoon se heille perässä roikkujille. Koska kauniit syyskelit jatkuvat, ratamestarien kannattaisi houkutella perhoset takaisin. Hydekurkoratamestarin Kurko-ratamestarikortti voidaan vielä varmaan uusia harkiten, mikäli hän aloittaa uuden kartoituksen kohteen suunnittelun (toteutus on eri asia) heti. Hydekurkon ratamestarilla on ainakin vielä kerran mahdollisuus olla täpinöissään.

Kokemukset ”SuperGuppe” Siiri, joka osui myös seuraavaan kuvaan:

Lisää kuvia maastosta.

Track’s less traveled – HydeKurko

Yösuunnistuskartta lumettomana aikana – metsässä on pimeää.

Urbaaneista maisemista siirrytään tällä viikolla hivenen syrjään. Ei kuitenkaan kovin kauas. Noin 30 km päässä Halisenperällä päästään viettämään torstai-iltaa neitseellisessä maastossa, uudella kartalla. Maasto ei ole tyypillistä Keski-Suomalaista; näkyvyys maastossa on pääosin hyvää ja kulkukelpoisuus kohtalaista. Alue on ollut ratamestarille noin 30 vuoden ajan tavoitteena kartoittaa käyttöön. Nyt se on tehty, kiitos osittain nykytekniikan, ja ratamestari on täpinöissään.

Loppukesästä aggrekoitu Kurko-Cup auditointiryhmä vieraili alueella. Kisamaasto ja ratamestari sai sertifikaatin. Pitkäaikainen tavoite on toteutumassa ja suunnistuskansa saa namia.
Radoissa ratamestarilla on tavoitteena tarjota useammallekin suunnistajalle samoja tunnetiloja, joita Jones koki Tasasenkankaan kuntorastien 13. rastilla elokuussa. Siihen uskon maaston paikoin suovan mahdollisuudet. Radat on ajallisesti varmaan saman mittaisia kuin aikaisemmatkin. Polut loistavat poissaolollaan, joten kovin pitkiksi matkoja ei ole tehty

Kurkot 6,6 km, Gubet 4,6 km, SuperGubet 3,6 km ja Helppo Elämä 1,8 km.
Kartat on kurkoilla 1:10000 ja muilla 1:7500. Kartan koko A4. Ota omat muovit matkaan. Rasteilla on leimasimet, heijastimet,…ottaisikohan toisenkin repun selkään…saattaa olla rastiliputkin. Se selvinnee lähdössä.

Alkukurkon alustuksessa hajonnan vaarat on niin täydellisesti selitetty, joten siihen ei ole paljoa lisättävää. Lämpöiset syyskelit lennättivät perhoset pois, joten niitä ei ole odotettavissa. Ja kun kierrätte omat rastinne, todennäköisyys hyväksyttyyn suoritukseen kasvaa. Yhden neuvon voisi antaa. Ei kannata liikaa kuvitella suunnistuksen aikana, mikä on yhteinen, ja mikä hajontarasti. Siinä saattaa helposti mennä pieleen.

Lähtö tapahtuu klo 19:00 siirtymällä yhdessä noin 200 metrin päähän.
Kilpailukeskus on Vuomet Oy:n piha-alueella (Halisentie 48, Petäjävesi). Alue tarjoaa oivat mahdollisuudet tapahtuman järjestämiseen, parkkipaikat eivät lopu suureltakaan porukalta. Opastus on Kummuntieltä lähellä kilpailupaikkaa tieltä. Paikalle kannattaa tulla Jyväskylän suunnasta kääntymällä Kintaudelta pohjoiseen, ja siitä muutaman kilometrin päästä Y-risteyksestä vasempaan.

Petäjäveden kirkonkylänkin kautta pääsee. Jyväskylän suunnasta se vähän kiertää, mutta silloin pääsee vähän lähemmäksi asfalttiteitä.
Kaikki paikalle. Ja ihmetellään yhdessä jälkeenpäin, onko ratamestarilla enää tämän kauden jälkeen Kurko-ratamestarikorttia.